Osallisuuden kokemukset

Esittelin tämän päivän Digiosalliseksi vai osattomaksi -seminaarissa projektipäällikkö Minna Seppälän kanssa hankkeen osatoteuttajien opiskelijoille tehdyn kyselyn tuloksia. Niistä voit lukea lisää alle upotetuista dioistamme. Esityksen lomassa kysyimme seminaarin osallistujilta, miten he kokevat osallisuutensa kasvaneen digitalisaation myötä. Tulokset näet alta ja voit edelleen vastata kyselyyn.

 


Tässä hankeblogissa on pääosin kirjoituksia TAMKin järjestämistä työpajoista, mutta erityisesti suosittelen lukemaan kollegani Heli Antilan viimeisimpiä kirjoituksia, jotka hän on tehnyt haastateltuaan osahankkeiden aktiiveja heidän kokemuksista, haasteista ja onnistumisista. Näihin kirjoituksiin viitataan myös alle upotetussa diasarjassa, minkä esittely jäi seminaarissa vähän vajaaksi.

• Kiipulassa verkkotyöskentelystä tuli osa arkea Digiosalliseksi-hankkeen aikana
• Siltavalmennuksen digivalmentaja Metti Löfberg: “Olen teknologia-insinöörin ja humanistin välillä oleva ihmissanakirja”
• Valmaopettaja Tauno Mathlin Tredusta: Hankkeen myötä innostuin itsekin digiasioista
• Neljännestä osahankkeesta VAAOsta vastaava artikkeli ilmestyy pian.

Osallisuuden kokemukset from Matleena Laakso

Dioissa mainitaan Tredun kehittämä ammatinvalintapeli. Sen demoversio julkaistiin tänään tällä Tredun sivulla. Tein testin äsken itse eikä tulos ihan pieleen mennyt. Sain tulokseksi: "Sinua kiinnostaa Kauppa, hallinto, ja oikeustieteet! Kauppa, hallinto, ja oikeustieteen ammatteja on esim. sihteeri, palkanlaskija, talousassistentti, yrittäjä, myyjä, markkinointi." Harkitsin aikanaan kauppakorkeaa, mutta luovuin siitä, kun ajatus viidennestä kielestä ei innostanut. Sihteeri on ollut roolini lukuisiss yhdistyksissä. Julkishallintoa luin yliopistolla appron verran. Vain oikeustieteet olivat minulle tässä yllätys :)

PS. Myös seminaarin muista työpajoista ja esityksestä on julkaisu (ja lisää tulossa) kirjoituksia. Löydät ne kootusti seminaarin blogisivulta.

Virtuaaliretkellä

Tässä työpajan osallistujat tutkivat Leonardo
da Vincin teoksia Google  Expeditions
-sovelluksen lisätyn todellisuuden avulla.

Tänään oli hankkeemme päätösseminaari otsikolla Digiosalliseksi vai digiosattomaksi. Seminaarissa oli puolilta päivin viisi rinnakkaista työpajaa sekä toiminnallinen installaatio. Myös seminaarin muista työpajoista ja esityksestä on myös tulossa kirjoituksia. Löydät ne kootusti seminaarin blogisivulta.

Tässä kirjoituksessa kerron työpajoista, joissa tutustuttiin Google Expeditions -sovelluksen mahdollisuuksiin. Tarkemman esittelyn itse sovelluksesta ja ohjeita opettajalle voit lukea alkuviikon kirjoituksestani Virtuaaliretkiä Google Expeditions -sovelluksella.

Moni osallistujista kysyi, mistä olin saanut tarinan retkien taustalle. Expeditions-sovelluksessa on perustiedot kustakin retkikohteesta, useimmiten englanniksi, mutta ainakin minun on täytynyt tietoja täydentää muistakin lähteistä. Toisessa työpajassa tutusimme uuden maailman seitsemään ihmeeseen. Niistä olin täydentänyt tietojani lähinnä kyseisistä nähtävyyksistä kertovien Wikipedia-artikkeleiden avulla.

Toinen retkikohde oli kansainvälinen avaruusasema, mistä en etukäteen tiennyt yhtään sen enempää, kuin suomalaiset keskimäärin. Aihe edellytti siis melko runsaasti tiedonhakua ja itse asiassa mitä enemmän opin, sitä enemmän aiheesta myös kiinnostuin. Sovellus kyllä kertoi kunkin avaruusaseman moduulin nimen ja taustatietoja sekä joitain yksityiskohtia. Sen lisäksi luin ja katsoin videoita aiheesta mm. NASAn, ESAn ja Ursan sivuilta. Myös Wikipediassa oli hyviä koonteja, mutta ne olivat usein monen vuoden takaa.

Kahlasin läpi Tekniikan maailman artikkeleita avaruusasemasta ja myös Google oli ahkerassa käytössä. Moni kysymys jäi minulle vielä kysymysmerkiksi, esimerkiksi se, miten aseman neljä gyroskooppia toimivat. Toisaalta minun opastukseni saakin olla erilainen kuin fysiikan opettajan. Hyviä yksityiskohtia tarinalle löysin etenkin avaruusasemalla kuvatuista YouTube-videoista, missä astronautit kertovat elämästään asemalla: mitä syömme, miten huolehdimme hygieniasta, miten käytämme vähäisen vapaa-aikamme jne. Maailman ihmeistä kertova retki tarjoaa paljon silmänruokaa, mutta avaruusaseman moduulit näyttävät maallikoista kovin saman näköisiltä, joten niissä taustatarina on vielä tärkeämpi.

NASAn sivulta voi seurata livestriimiä avaruusasemalta: International Space Station on UStream.  Asemalla on neljä kameraa, jotka lähettävät kuvaa vuorotellen. Kameroilla testataan mm. miten ne kestävät avaruuden olosuhteita. Silloin kun kameran lähettämä kuva on musta, eletään yöaikaa. Kauaa ei silti tarvitse odottaa, sillä avaruusasema kiertää maapallon 90 minuutissa, joten 45 minuutin välein näkyy joko auringonnousu tai -lasku.

PS. Minulla on vielä jokunen tunti käyttämätöntä resurssia tälle hankkeelle, joten jos haluat työpajan tästä tai muusta digiteemasta loppuvuonna ammatilliseen oppilaitokseen Pirkanmaalla tai muulle hankkeen kohderyhmälle, ota yhteyttä.

PS2. Kaikki Digiosalliseksi vai osattomaksi -seminaariin liittyvät bloggaukset kootaan seminaarin sivulle.

Virtuaaliretkeily from Matleena Laakso

Minun oli tarkoitus ottaa työpajasta hieno 360-kuva, missä olemme kaikki ringissä ja lasit päässä tutkimassa Expeditions-retkikohteita. Kaikessa hälinässä se jäi tekemättä ja enkä muitakaan kuvia juuri ehtinyt ottaa. Niinpä jaan tähän kuvan, missä vasta odotan osallistujia paikalle. Ensimmäisenä on kuva, minkä toin tänne blogiin Lisää kuva -toiminnolla. Sen alle upotin saman kuvan Momento360-palvelun kautta.

360-kuva tuotuna Bloggeriin kuvana.

Valmaopettaja Tauno Mathlin Tredusta: Hankkeen myötä innostuin itsekin digiasioista

- On oikeastaan sattumaa, että päädyin mukaan Digiosalliseksi-hankkeeseen. Olin itsekin aluksi hieman ennakkoluuloinen digitaalisuuden lisääntymistä kohtaan, vaikka tiedostinkin sen tärkeän merkityksen. Omakin asenne ja käyttötaidot ovat muuttuneet selvästi hankkeen aikana, kuvailee valma-ryhmän opettaja Tauno Mathlin Tredusta.

Mathlin oli ennen Digiosalliseksi-hanketta toiminut Moodle- ja Wilma-vastaavana ja digiasioista vastaavana omassa tiimissään, joten häntä pyydettiin Sonja Patakankaan työpariksi heti hankkeen alussa vuonna 2016. Tredun Digiosalliseksi-tiimissä ovat olleet mukana myös Tiina Huovila, Juha Suvanto, Minna Haaga, Sari Maaninka, Anne Erkinheimo-Kyllönen ja Harri Havanka.

- Alussa olimme Sonjan kanssa hankkeessa kaksin ja toiminnan ja hallinnollisten asioiden yhdistäminen tuntui haasteelliselta. Myös oma päätyö oli aika kokonaisvaltaista. Onneksi Tiina Huovila saatiin mukaan melko pian, hän muistelee.

Ammatinvalintapelin kehittäminen

Ammatinvalintapelin suunnittelu oli jo hankkeen alussa yksi keskeisistä tavoitteista. Työ aloitettiin miettimällä ammatinvalintakorttien digitalisointia peliksi.
Ammatinvalintapeliprojekti on ollut pitkä tie. Aluksi alettiin suunnitella tasohyppelypeliä, jota yksi opiskelija koodasi. Opiskelija valmistui ja IT-vastaava vaihtoi työpaikkaa, joten ideat muuttuivat matkan varrella moneen kertaan. Peli julkistetaan Digiosalliseksi-hankkeen päätösseminaarissa. Iso projekti ollaan saamassa onnellisesti maaliin.

- Pelin jatkokäytöstä ei ole tietoa. Voi olla, että kehitystyö jatkuu. Peli julkaistaan Tredun sivustolla ja sieltä löytyy eri ammattialojen 360-kuvia ja sisältötietoa. Pelaaja vastaa 20 kysymykseen ja ohjautuu oman kiinnostuksensa pohjalta valituille ammattialoilla. Näin hankkeen viimemetreillä voi todeta, että Digiosalliseksi-hankkeesta seurasi hyvää. On vaatinut voimakasta riuhtomista irti päätyöstä, että myös hankkeelle jää aikaa. Aika yleistä opetusalalla, että työnjako hankkeen ja opetuksen välillä on hankalaa, hän kuvailee.

Mathlinin kokemuksen mukaan moni opettaja ei halua lähteä hanketyöhön. Uusien henkilöiden houkutteleminen mukaan on aina haasteellista. Myös asenne digitaalisuutta kohtaan on hänen mukaansa hieman ennakkoluuloista. Moni arvostaa opiskelijan kohtaamista ja pelkää digitaalisuuden vähentävän sitä.

- Itsekin ajattelen, että opiskelijan kohtaaminen on tärkeintä, mutta digitaalisuutta ei voi sivuuttaa. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia, Mathlin kuvailee.

Hänen oma taustansa on draamakasvatuksen ja puheopin opinnoissa, joten opiskelijan kohtaaminen livetilanteissa on ollut tutuinta. Hän myöntää tehneensä asennemuokkausta myös omalle itselleen. Hän kuvailee itsensä kehittämistä hyvänä tienä kalkkeutumisen estossa. On tärkeää pysyä kartalla siitä mitä tapahtuu. Kun resurssit pienenevät ja maailma muuttuu, uteliaisuus ja järki sanovat, että teknologiset kehitykset vyöryvät ja niihin on mentävä mukaan. On hyvä olla kartalla siitä mitä tapahtuu.

- Ennakkoluulot eivät ole täysin hälventyneet. Perinteinenkin läsnäolo on tärkeää ja siksi etäopetusmallin miettiminen on tärkeää. Se ei voi olla koko juttu, mutta tietyissä tilanteissa digisovellukset auttavat, hän kuvailee. 

Tauno Mathlin esittelee Tredun digitiimille ammatinvalintapeliä. Kuva: Anne Erkinheimo-Kyllönen.

Muutoksia hankkeen aikana

Mitä muutoksia Digiosalliseksi-hankkeen aikana sitten on tapahtunut Tredussa? Mathlinin mukaan esimerkiksi Moodlen käyttö on lisääntynyt ja vakiintunut osaksi opetusta. Hankkeen kautta sen käyttö aloitettiin valma-ryhmässä ja siihen luotiin vahvat sisällöt. Siirtyminen verkkoympäristöön passivoi muutosvaiheessa opiskelijoita, mutta myöhemmin kokemukset ovat olleet hyviä. Valmalaiset työskentelevät Moodlessa paljon kouluaikana. Etätunneilla tehtävien palautusprosentti on huomattavasti pienempi.

- Voi pohtia onko ohjaus selkeää tai onko sanktioita liian vähän? Tunnilla tehdessä on kuitenkin helppo kysyä apua ja tehtävät etenevät paremmin. Kun saa heti apua, niin lannistumista ei tule. Lauseen alkujakin tarvitsee välillä yhdessä työstää, sillä joillekin kirjoittaminen on hyvin vaikeaa, Mathlin.

Etäopiskelun terävöittämiseksi ei ole vielä toistaiseksi löytynyt keinoja. Uusia ideoita kokeillaan jatkuvasti. Teams-alustalle on luotu yhteys opiskelijoiden kanssa, johon he voivat kommentoida opetusta. Ensin kokeilu tapahtuu luokkatilassa ja myöhemmin etänä.

Kävimme tutustumassa kahden muun oppilaitoksen etäopetusmalleihin ja kuulimme kokemuksia siitä, miten se Valma-koulutuksessa toimii. Nyt pohditaan kuinka laajassa mittakaavassa ja kuinka aktiivisessa käytössä etätyöskentelyä tullaan käytännössä hyödyntämään, hän miettii.

Hankkeen myötä yleiseen opetuskäyttöön päätyivät Tredussa myös kyselytyökalut kuten Kahoot Tietovisat ovat osoittautuneet suosituiksi. Padleteilla on tehty mind mappeja. Mathlin on huomannut, että kun opettaja käyttää tekniikkaa, se tekee vaikutuksen opiskelijoihin. Opiskelija tulee mielellään moderniin luokkaan, joten motivoinninkin näkökulmasta on hyvä pysyä kehityksessä mukana.

Hankkeen aikana on käyty keskustelua kollegoiden kesken ja järjestetty pienimuotoisia koulutuksia esimerkiksi Padletin ja Moodlen käytössä. Työyhteisön aktivointi on onnistunut, mutta parantamisen varaa löytyy edelleen. Kollegoiden auttamista on myös kysymyksiin vastailu. Lisäksi tiimin palavereissa on kerrottu hankkeesta sekä houkuteltu opettajia hankkeen maksuttomaan koulutukseen.

Myös opiskelijoita on osallistettu digihommiin. Omissa ryhmissä tavoitteet ovat suhteellisen hyvin toteutuneet. On ollut QR-kooditehtaita ja kaksi ryhmää ovat suunnitelleet ammatinvalintapeliä.

- Moodlen ja opittujen sovellusten käyttö jää elämään, sovelluskammo on kadonnut ja kaikkea hyödyllistä uskalletaan nyt ottaa käyttöön. Kaikkea teknistä apua otan mielelläni vastaan. Toivottavasti ammatinvalintapeli jää sivuille. Erittäin kivoja olleet yhteistapaamiset muiden oppilaitosten kanssa. On aina hyödyllistä kuulla mitä muualla tapahtuu, Mathlin kiteyttää.

Haasteitakin on. Tredun kaltaisessa laajassa organisaatiossa osaaminen voi hukkua eikä leviä toimipisteestä toiseen. Yhteiset koulutukset ovat tärkeäitä. Lisäprojektikin tekisi hyvää, sillä ihmisillä on halu oppia ja itsensä kehittämisen tärkeä merkitys ymmärretään.

Siltavalmennuksen digivalmentaja Metti Löfberg: “Olen teknologia-insinöörin ja humanistin välillä oleva ihmissanakirja”

Kuvassa tutustutaan sosiaalisen median käyttötapoihin meemien kautta. Kuva matkii Ellen DeGeneresin Oscar-juhlissa 2014 ottamaa valokuvaa, josta tuli viraali-ilmiö. Kuva: Siltavalmennus.

Digivalmennus on monimuotoista työtä. Siltavalmennuksen digivalmentaja Metti Löfberg kertoo, että työpajaharjoittelu saattoi lähteä työpajassa liikkeelle tietokoneen avaamisesta ja kielteisen asenteen muokkaamisesta.

- Aiemmat digikokemukset olivat niin negatiivisia, että itsetunto oli täysin nollassa. Osa asiakkaistamme koki, että muut osaavat kaiken ja hän ei mitään. Hiljalleen tämä oli johtanut asenteelliseen kieltäytymiseen digitaalisuudesta. Ja samaan aikaan jollain muulla samassa ryhmässä saattoi olla jo varsin monenlaisia digikokemuksia, Löfberg kertoo.

Kuva: Siltavalmennus

Suosituksi workshopiksi nousikin “Eroon digikauhusta!”, jota Löfberg sai vetää useita kertoja. Monille digitaidoissaan jälkeen jääneille jo ajatus digikoulutuksesta saattoi olla kauhistuttava. Kursseilla oletetaan usein osallistujien jo osaavan, joten pelkästään kynnys lähteä kurssille suuri.

Usein varsinainen ongelma onkin liittynyt asenteisiin, ei suoranaisesti osaamiseen. Työpajoissa on puhuttu myös digitaalisuuteen liittyvistä traumoista sekä suurista haasteista. Samalla on helpotettu ja pilkottu perusasioita ja käyty ne yksitellen läpi.

Oppijat tulevat erilaisista taustoista

Siltavalmennuksen asiakunta koostuu hyvin erilaisista taustoista tulevista ihmisistä. Metti Löfberg kertoo Digiosalliseksi-hankkeen aikana valmentaneensa kuntouttavan työtoiminnan, sosiaalisen kuntoutuksen ja osallisuutta vahvistavan kuntouttavan työtoiminnan, päihdekuntoutuksen ja rikostaustaisten kuntoutuksen asiakkaita sekä kouluttaneensa myös Siltavalmennuksen koko henkilöstöä.

Samassa ryhmässä saattoi olla yhdeksättä luokkaa suorittava 15-vuotias nuori ja vanhimmat työkuntoutujat olivat jo yli kuudenkymmenen. Toisinaan Löfberg piti kaikille yhteisiä workshopeja, joskus edettiin pienimmissä ryhmissä ja yksilövalmennuskin oli tarvittaessa mahdollista.

Ikä näkyi digitottumuksissa niin, että nuoret olivat hyviä kännykällä, mutta tietokoneella työskennellessä heillä saattoi olla suuriakin ongelmia. Diginatiivius liittyykin Löfbergin kokemuksen mukaan someen ja appi-ajatteluun. Asiakirjan luonti on vaikeaa ja tietoturvaa ei välttämättä tunneta. Hupisovellukset osataan, mutta moni tärkeä asia on jo hyvin vierasta. Esimerkiksi Office365 on tutustumisen arvoinen ympäristö kaikille.

- Koen, että työni on ollut vaikeaa ja haastavaa, mutta kivaa se on ollut. Usein näkee, että digiä yritetään pakottaa itseisarvona, joten kielteisesti asiaan suhtautuvat vastustavat sitä viimeiseen saakka. Omasta mielestäni digitaalisuus ei ole itseisarvo, mutta siitä kannattaa ottaa irti se mistä on helpotusta. Kaikkea ei tarvitse tehdä digitaalisesti, otetaan vain hyödyt irti, Löfberg kuvailee.

Isoissa ryhmissä toimiminen voi olla itsetuntoa kohottavaa. Ihmiset näkevät, että kaikki muutkaan eivät tajua. Ja opettajakin saa tehdä virheitä, joita voidaan selvitellä yhdessä.

Kaikkia laitteita on käytetty aiheriippuvaisesti. Sähköinen CV ja asiakirjat on tehty koneella, Kahootia ja muita app-sovelluksia on hyödynnetty puhelimella. Myös omia laitteita on koulutuksissa käytetty ja testattu miten erilaista puhelimella ja koneella toimiminen saattaa joissain tilanteissa olla.

Digiosalliseksi-hanke Siltavalmennuksessa

Siltavalmennuksessa Digiosalliseksi-hankkeessa aloitti Mikko Huotari. Heinäkuussa 2017 digivalmentajana jatkoi Metti Löfberg Huotarin siirryttyä muihin tehtäviin.

- Mikko jätti paljon dataa aiemmin tehdyistä asioista. Havaintoni oli se, että aika paljon oli tehty teknologia edellä. Oma osaamistasoni on kaukana teknologisesta ajattelusta, joten otin itse toimintani fokukseksi kaikkien nostamisen samalle tasolle digiosaamisessa, jottei kuilu enää entisestään kasva. Halusin työskennellä ihminen edellä, Löfberg kuvaa.

Asiakkaat ovat lähteneet hyvin digimaailmaan mukaan. On edetty tavallaan heikomman ehdoilla, mutta vahvimmilla osaajilla on ollut mahdollisuus kokeilla portfoliopohjia ja sähkökalenteria yms., joten etevämmätkin ovat päässeet kehittämään omaa osaamistaan. Kaikkea ei ole ehditty, esimerkiksi Löfbergin suunnittelemaan chat-robotiikkaan ei ole vielä päästy.

- Ohjaaminen on erilaista osaaville ja niille, jotka eivät osaa. Teemme yhdessä harjoitteluja perusasioiden kanssa. Toistoja tehdään paljon ja unohtuneita asioita muistutetaan mieleen niiden avulla. Uusiin asioihin tutustutaan niin, että kukin saa siitä parhaan hyödyn, Löfberg kertoo.

Kun osa tekee yhdeksättä luokkaa koko vuoden ja kuntouttava työtoiminta kestää pari kuukautta, myös digivalmennukset ovat kestoltaan hyvin erilaisia. Joskus on ollut yhden päivän tietoturvasessio, tarvittaessa koulutus on jatkunut jopa kahdeksan viikkoa.

- Yhdistin perustaitojen vahvistamiseen vapaan kirjoittamisen kurssin eli kirjoitus- ja digitaidot. Opiskelijat innostuivat siitä. Työskentely oli mukavampaa, kun sai pohtia molempia osa-alueita. Oppiminen tapahtui työskentelyn sivussa, Löfberg kertoo.

Ihmisläheinen koulutus otettiin hyvin vastaan ja palaute oli positiivista: “ihanaa että jaksoit kuunnella minua idioottia. Ihana huomata, ettei itsessä ole vikaa.”

- Digikentällä asiat muuttuvat nopeasti, joten on ihan ok, ettei osaa. Osallisuus-ajatus on tärkeää. Työni on onnistunut, kun ihmiset tuntevat osallisuuden tunnetta. Ihminen on osallistunut, vaikkei tajunnut mitään. Samoja asioita käytiin sitten läpi yksilövalmennuksena, jolloin oli mahdollisuus keskittyä juuri sen ihmisen merkityksellisiin asioihin, Löfberg kuvailee.

Koulutusta myös henkilökunnalle

Digiosalliseksi-hankkeen puitteissa Siltavalmennuksen henkilökunnalle järjestettiin kalenteri- ja sähköpostityöpajat. Kaikilla olivat perustaidot hallussa, jokainen oli lähetellyt asiakirjoja, osasi lukea intraa ja oli saanut kalenterikutsuja. Monelle sähköinen kalenteri oli kuitenkin vieras, mutta Siltavalmennuksessa on nyt siirrytty siihen kokonaan siihen.

Sillan työntekijät tutustuvat O365-ympäristöön. Kuva: Siltavalmennus.

- Projekti ei ollut helppo. Olen saanut olla paljon tukena, sillä tietoturva-asiat ovat pohdituttaneet. On mietitty, kuka näkee oman kalenterin. Tämän syksyn tavoitteena on saada ohjaajien ja valmentajien taidot sille tasolle, että he voivat jatkossa myös ohjata asiakkaita esimerkiksi nettipankin käytössä ja kirjastolainojen uusimisessa, Löfberg kertoo.

Kalenterityöpajassa kaikki osallistujat suunnittelivat kuvitteelliset juhlat ja pohtivat digitaalisuuden hyödyntämistä. Osallistujat piilottelivat kalentereihin yllätystietoja, etsivät ja kommentoivat salaisia tapahtumia. Asiat opittiin pelinomaisesti leikkien.

- Toivon, että ehtisin vielä syksyn aikana tehdä materiaaleja, jotta oppiminen jatkuu hankkeen jälkeenkin. On koonnut digimapin, joka tulee intraan kaikkien hyödynnettäväksi. Materiaalissa kerrotaan Suomi.fi-tyyppisesti mitä kaikkea on olemassa ja mitä kaikkea voi neuvoa. Sähköistä materiaalia on helppo myös päivittää, Löfberg kertoo.

Suurin hankkeen aikana syntynyt hyöty on asenneilmapiirin muutos ja digiosallisuuden vakavasti ottaminen. Siitä on tullut osa kokoaikaista valmentamista. Muutosta on tapahtunut myös viestimistavoissa. WhatsApp-ryhmät ovat lisääntyneet. Viestimisen ja jakamisen tapa on digitalisoitunut. Skypen välityksellä harrastetaan jopa toimistojoogaa.

- Olen itsekin oppinut paljon. Olen huomannut miten monenlaisia tarpeita ja osaamista ihmisillä voi olla ja miten eri tavoin samat asiat voi nähdä. Olen pohtinut myös omaa identiteettiäni: ajattelen olevani teknologia-insinöörin ja humanistin välillä oleva ihmissanakirja. Monet ovat tippuneet kelkasta, koska kaikki on selitetty liian vaikealla kielellä ja on tullut väärinymmärryksiä. Luullaan, että he eivät osaa käyttää ohjelmaa, mutta totuus onkin, että he eivät osaa puhua insinööriä.

- Ohjeistukset on purettava selkokielellä ja esimerkiksi robotiikassa olisi keskittyvä teknisten asioiden lisäksi pohtimaan miten roboteista saadaan mahdollisimman suuri hyöty itse käytännön työhön, Löfberg miettii.

Opettaja digiviidakossa

Millaista tukea digiope tarvitsee 23102018 from Heli Antila



Eilisessä Digiosalliseksi-webinaarissani keskustelimme opettajan muuttuneesta työnkuvasta ja digitaalisen tekniikan ja pedagogiikan välisistä suhteista. Sekä tuen tarpeesta.

Tein webinaaripäivän aamuna häkellyttävän päätöksen. Lisäsin dioihini 18 vuotta vanhan lähteen. 

Ja ihan tarkoituksella.

Satuin nimittäin mielenkiintoisen artikkelin äärelle ja olin hämmästynyt siitä, kuinka tutuilta monet siinä mainituista asioista tuntuvat tänä päivänäkin.

Tuo kyseinen artikkeli oli:
Willman, Arto: Opettajan jaksaminen puntarissa: opettajuuden rajoja etsimässä
Julkaisussa: Harra, Kimmo (toim.) Opettajan professiosta. Artikkelisarja. Helsinki: Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö OKKA, 2000. (OKKA-vuosikirja, nro 1). ISBN 951-98120-5-9. s. 107-116. 

Arto Willman kirjoittaa opettajan ammatin muuttumisesta entistä haasteellisemmaksi ja vaativammaksi. Hän tuo esille monia tuoreissakin tutkimuksissa mainittuja asioita kuten erityisesti luokan ulkopuolisen työmäärän lisääntymisen, entistä monimutkaisemman tiedon käsitteen ja valtavasti lisääntyneen tiedon määrän sekä muutokset oppimiskäsityksessä ja arvomaailmassa.

Tekstistä itselleni kolahti erityisesti yksi tärkeä asia, jota en ollut aiemmin pohtinutkaan. Tämä huomioni liittyi koulun yhteiskunnalliseen suhteeseen. tekstissä mainitaan, että koulutusta arvioidaan kuin se olisi irrallaan muusta yhteiskunnan toiminnasta. Ja tätä tehdään myös kouluorganisaatioiden sisällä. Willmanin mukaan vain harvat opettajat ajattelevat työtään yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

Samanaikaisesti koulun arviointiin ja toimintaan tulee kuitenkin vivahteita esimerkiksi yritystoiminnasta. Koulutuksen arviointia on tehty taloudellisessa viitekehyksessä, mikä on johtanut muun muassa resurssien pienenemiseen ja opetusryhmien kasvuun.Koulutusta on myös kaupallistettu, mikä ei sinällään ole mielestäni huono asia. Sitä on kuitenkin saatettu jossain tapauksissa tehdä laadun kustannuksella. Ja näin ei saisi koulutuksen tapauksessa tietenkään saa olla.

Resurssikeskustelua

Keskustelimme eilisessä webinaarissa paljon myös sanasta, joka toistuu opettajiston puheissa nykyisin usein: eli resursseista. Osallistujien mielipiteissä tuli esille, että pienentyneitä resursseja käyteään helposti tekosyynä asioiden tekemättömyydelle ja huonommalle hoidolle.

Varmasti on myös totta, että opettajan on yhä vaikeampi ehtiä tehdä kaikkia tarvittavia asioita annetussa ajassa. Aika kun on vähentynyt, tehtävät lisääntyneet ja opiskelijatkin muuttuneet siinä sivussa.

Ehkäpä koko työn kuvaa tulisikin miettiä uudesta näkökulmasta. Mitä on välttämätöntä tehdä ja voisiko sen tehdä jotenkin toisin? Jotenkin uudella tavalla? Vaikkapa digitalisaatiota hyödyntämällä. Oli mukava kuulla, että webinaarin osallistujien työorganisaatioissa oli näitä keskusteluja jo käytykin yhdessä koko työyhteisön kanssa.

Eilisissä keskusteluissa kävi selvästi ilmi myös se, että yhteisöllisyys kollegojen kesken on muutosten keskellä se suurin tuki. IT-tuki on usein tiimityökaveria kauempana ja asioita voi opetella ja ratkaista myös yhdessä opiskelijoiden kanssa. Digiajan lohdullinen huomio on se, että kukaan ei osaa kaikkea.

Opettaja voi siis unohtaa ennakkoluulonsa ja ryhtyä digiopeksi rauhallisin mielin. Mokaaminen on sallittua ja sitä tekevät digimaailmassa kaikki. Kannattaa siis kokeilla erilaisia sovelluksia rohkeasti.

Tärkein tukikin löytyy eilisten keskustelujen perusteella omasta kollegasta, jonka kanssa voi kokeilla yhdessä vaikkapa yhteisopettajuutta. Näin kenties haasteellisilta tuntuvat digikokeilutkin ja niihin liittyvät epäonnistumisetkin voi tehdä turvallisesti yhdessä.

Kiipulassa verkkotyöskentelystä tuli osa arkea Digiosalliseksi-hankkeen aikana

Joskus kuulee väitteitä, ettei erityisopiskelija voi opiskella verkkoympäristössä. Tästä olen nyt omien kokemusteni kautta aivan eri mieltä. Kiipulan tavoitteena oli luoda verkko-oppimisympäristö Digiosalliseksi-hankkeen aikana. Nyt monisteista on siirrytty lähes paperittomaan opiskeluun ja digitaalisuudesta on tullut meille osa arkea, kuvailee opettaja Tommi Natri.

Hankkeen alkaessa sosiaali- ja terveysalan perustutkinto-opiskelijoille hankittiin iPadit. Silloin tiedettiin ammatillisen reformin tulosta, työvaltaisen oppimisen ja yksilöllistämisen lisääntymisestä. Tarve siirtyä digitaalisiin työkaluihin tiedostettiin ja aiemmin käytössä olleelle Google Drivelle haluttiin löytää toimivampi vaihtoehto.

Drive oli opiskelijoillemme vaikea käyttää ja hallita. Tiedostot piti kopioida ja nimetä uudelleen, joten sekaannuksia tuli. Otimme kokeiluun Google Classroomin. Se osoittautui hyväksi valinnaksi ja oli opiskelijoille tarpeeksi helppo, yksinkertainen ja selkeä, Natri kertoo.

Valmakoulutuksessa on ollut mahdollisuus kokeilla erilaisia
 tietoteknisiä uutuuksia. Kuvassa Heidi Viitikko tutustuu pahvisen
360-kuvien katselulaitteen avulla virtuaaliseen maailmaan.
Kuva: Tommi Natri

Kiipulan Valma-ryhmää opettava Heidi Viitikko kertoo myös käyttäneensä Classroomia valmalaisten kanssa erityisesti matematiikan ja fysiikan opiskelussa. Alkuun uuden ympäristön kanssa tarvittiin paljon ohjausta, mutta opiskelu lähti nopeasti sujumaan.

• 
  Classroom kopioi jokaiselle opiskelijalle tehtävät ja nimeää ne valmiiksi opiskelijan nimellä. Esimerkiksi Moodlessa opiskelijan täytyy luoda vastaustiedostonsa itse. Classroomin vahvuutena ja toisaalta myös heikkoutena on yksinkertaisuus. Esimerkiksi Forms-kyselyiden ominaisuudet ovat rajallisia ja Moodlea heikompia. Peruskäyttöön työkalut ovat selkeitä, Natri kertoo.

Automatiikka kiinnostaa

Classroomin rinnalla perustutkinto-opiskelijat käyttävät muun muassa Turun yliopiston luomaa Villeä. Se mahdollistaa valmiiden tehtäväpakettien käytön ja pelillisesti rakennetut tehtävät ovat olleet opiskelijoille mieleen. Peruskoulukäyttöön suunniteltu Ville toimii Kiipulassa hyvin, sillä moni opiskelijoista on käynyt mukautetun peruskoulun. Tehtävien vaikeusaste on juuri sopiva esimerkiksi matematiikassa ja äidinkielessä. Oppikirjojen tehtävät ovat usein liian haastavia. Villessä sopivaa materiaalia on helppo räätälöidä.

Sote-alan opiskelijoilla tavoite oppia kirjoittamaan asiakieltä. Puhe- ja yleiskielen erottaminen voi olla vaikeaa. Pelilliset harjoitukset Willessä ovat kivoja ja toimivat hyvinä harjoituksina. Automatisointi tarkistaa tehtävät ja opiskelija ja opettaja saavat tietää virheiden määrän. Tarkistamisessa kannattaa hyödyntää analytiikkaa, sillä opettajan tekemä tarkistaminen on aina virhealtista, Natri pohtii.

Moodleen hän suunnittelee lääkematematiikan harjoituksia, joiden tarkistuksessa myös hyödynnettäisiin ohjelmien tarjoamaa automaattista tarkistusta.

Mielikuva siitä, että erityisopiskelija ei voi opiskella verkossa on osoittautunut vääräksi. Opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä, asiat ovat pysyneet järjestyksessä ja löytyneet helposti. Kassi täynnä sekaisin olevia monisteita on jäänyt historiaan. Matematiikassa teemme kuitenkin edelleen välillä harjoituksia kynän ja paperin avulla, Natri kuvailee.

Yhteistyö tiivistynyt opiskelijoiden ja opettajien kanssa

Kiipulalla on toimintoja useissa eri toimipisteissä. Yhteisenä ohjenuorana on suositus verkon hyödyntämisestä. Tommi Natri on esitellyt ja neuvonut Classroomia sekä pitänyt työpajoja Kiipulan tilaisuuksissa. Natri ja Viitikko tietävät Tampereella kaikkien kollegojen hyödyntävän jo Classroomia opetuksessaan. Myös muissa toimipisteissä sitä on kokeiltu, mutta keskitettyä Classroomin käyttö ei koko Kiipulassa ole. Moodlella on edelleen vahva asema monissa oppilaitoksissa, mutta Natrin ja Viitikon kokemuksen mukaan se voi olla erityisopiskelijalle hankala. Kiipulassa Moodlea käytetäänkin melko vähän.

Valma-ryhmässä ohjelmistojen käyttö riippuu aina ryhmästä. Alussa Classroomia opeteltiin paljon ja osa käyttää sitä edelleen. Jossain vaiheessa osa opiskelijoista hyödynsi ohjelmaa poissaolojen aikana tehtävien tekoon. Poissaolojen vähennyttyä käyttökin jäi vähemmällä, Viitikko kertoo.

Toisaalta Digiosalliseksi-hankkeen mukana tullut kokeilukulttuuri muutti Valma-ryhmän opiskelua paljon. Yhteen sovellukseen ei erikoistuttu, vaan lähdettiinkin kokeilemaan useita erilaisia vaihtoehtoja.

Kun tulin mukaan hankkeeseen, löysin paljon uutta ihanaa ja mahtavaa kokeiltavaa. Harjoittelimme opiskelijoiden kanssa erilaisten välineiden käyttöä, niin omien laitteiden kuin iPadienkin. Kokeilimme erilaisia sovelluksia, teimme sarjakuvia, bloggauksia, videoita, valokuvausta, opeteltiin Googlen työkaluja, luettelee Viitikko.

Kokeiluista kokemuksiksi

Kokeiluista syntyi hyviä kokemuksia. Opiskelijat olivat innoissaan saadessaan käyttää omia kännyköitään oikeasti työn tekemiseen. Osa opiskelijoista osti appeja omiin kännyköihinsä, esimerkiksi sarjakuvaohjelmia. Myös sähköpostin käyttö lisääntyi osalla opiskelijoista. Valokuvaaminen ja kuvien siirto blogiin olivat innostavia harjoituksia ja vastavuoroisesti opiskelijat opettivat Heidi Viitikolle Instagramin ja Snapchatin käytön.

Koulun laitteiden hyödyntämisessä on se ongelma, että kaikilla ei ole padia ja samanlaisia kannettavia kuin koulussa. Opiskelijoiden mukaan kirjoittaminen on omalla laitteella helpompaa ja kaiken saa itselle talteen. Niitä on käytettävä, mitkä helpottavat kirjoittamista. Oma laite kulkee aina mukana ja sen perusjutut ovat hallussa, hän kertoo.

Kollegoiden ohjaus on on ollut yksi tärkeä osa Tommin Natrin toimenkuvaa
Digiosalliseksi-hankeessa. Kuvassa Mia Piiparinen perehtyy Google
Classroomin uusiin ominaisuuksiin.
Kuva: Anne Seppälä

Perustutkinto-opiskelijoita opettava Tommi Natri ei pysty tekemään omien opiskelijoidensa kanssa yhtä paljon kokeiluja, koska selkeät tutkintotavoitteet rajoittavat. Tästä syystä hän on keskittynyt etsimään opetuksessa mahdollisimman hyvin toimivia laitteistoja. Selainpohjaiset sovellukset toimivat yleensä kaikilla laiteilla. Eri sovellukset eivät toimi automaattisesti kaikkien opiskelijoiden puhelimilla, eikä kukaan opettaja voi hallita kaikkien omien mobiililaitteiden toimintatapaa.

Hankkeen kautta on ollut mahdollista ostaa softia. Uudet opiskelijat eivät saa enää iPadeja ja omissa laitteissa on erilaisia sovelluksia. Osalla opiskelijoista on käytössään oma läppäri, joka toimii parhaiten, osalla on vain kännykkä. Perustutkinnossa on paljon kirjoittamista, mikä on haasteellista. Mietin, että onko omien laitteiden käyttö ihan tasa-arvoista. Periaatteessa jokainen tarvitsisi yhdistelmän: läppäri, tabletti ja kännykkä. Pelkkä kännykkä ei riitä, sitten on käytettävä lisänä koulun laitteita, Natri kuvailee.

Tommi Natri ja Heidi Viitikko ovatkin pohtineet suosituslaitelistan tekemistä, jotta kaikilla opiskelijoilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet käyttää tasavertaisia laitteita oppimisensa tukena.

Joskus olen miettinyt, pitäisikö hommata leasing-koneet opiskelijoille. Koneilla olisi pieni aloitusmaksu ja opintojen jälkeen ne voisi ostaa itselleen. Jos käytetään eri laitteita ja eri versioita, opettajan on osattava paljon osatakseen neuvoa. Ammattiopettajat eivät välttämättä tunne erilaisten laitteiden kirjoa. Paremmilla laitteilla kaikki toimii ja huonoilla ei mikään. Tarvitsisimme digivälinekirjastoa, Natri ja Viitikko kuvailevat.

Valma-opetuksessa on tehty tiivistä työparityötä. Työparilta on kysytty vinkkejä ja uusia virikkeitä ja kokemuksia on jaettu. Uusista ominaisuuksista on vinkattu muille opettajille ja samoja kursseja on pidetty yhdessä.

Opiskelijatkin olleet innokkaita. Alkuun kaikki tuntui piiperrykseltä, mutta lopulta palaute oli hyvää. Nyt koulua on käyty kaksi kuukautta ja arvioinnissa melkein kaikki opiskelijat ilmoittivat digitaitojensa vahvistuneen. He myös perustelivat ja kertoivat esimerkkejä. Koen, että ollaan oikealla tiellä. Itsekin olen päässyt reipastumaan asioissa. On voinut vapaasti kokeilla ja on päässyt omista ennakkoluuloistaankin eroon, Heidi Viitikko kuvailee.

Helpottavaa on ollut huomata, että kaikkea ei tarvitse tietää ja osata. Asioita voidaan tutkia myös yhdessä opiskelijoiden kanssa. Joskus on tutkittu yhdessä miksi joku ei toimi tai mitä milläkin sovelluksella saa tehtyä. Yhteinen ongelmanratkaisu on lähentänyt opettajan ja opiskelijan suhdetta.

Henkilöstöltä kiitokset

Myös Kiipulan henkilöstö piti Digiosalliseksi-hanketta hyvänä. Hanke mahdollisti uusien työkalujen käyttöönoton. Opettajan superkiireisessä työssä se ei olisi ollut mahdollista ilman hanketta. Hankeresursseilla on voinut keskittyä kehittämiseen ja jakaa kokemuksia muulle työyhteisölle. Hanke on mahdollistanut uuden askeleen ottamisen.

Yleistä keskustelua käydään siitä, että digitalisaatio säästää ja helpottaa. Kukaan ei ole konkretisoinut miten. Itse näen, että digitalisaatio työllistää opettajaa entistä enemmän. Minua kiinnostaisi keinoälyn hyödyntäminen myös opetuksessa, että digitaalisuudesta saataisiin oikeasti helpotusta. Opettajan perustyö ei saa olla tehtävien korjausautomaatti, jos analytiikka voi hoitaa saman asian. Tärkeintä on opiskelijan ohjaus, Natri kuvailee.

Hän opettaa YTO-aineita. Useiden eri aineiden opettaminen ilman tietotekniikkaa olisi haasteellista. Natri kaipaa yksilöllisen polun järjestelmää, jossa pystyisi seuraamaan opiskelijoidensa etenemistä.

Wilma on kömpelö, hidas ja kankea. Ei sillä pysty seuraamaan päivittäistä etenemistä. Tällä hetkellä käytän seurannassa Excel-taulukkoa, mutta parempiakin vaihtoehtoja on varmasti olemassa. Liian usein on opetus etenee ryhmämuotoisesti kuin juna ja poissa ollessa helposti putoaa kärryiltä. Verkko mahdollistaa tehtävien säilymisen ja hyödyntämisen myöhemminkin, Natri pohtii.

Hän kertoo muistuttaneensa opiskelijoitaan läsnäolon tärkeydestä. “Kun olette paikalla, kaikki järjestyy. Jos ette ole paikalla, emme aina voi auttaa.“ Tähänkin on kokeiltu erilaisia virtuaalisia läsnäolon tapoja kuten WhatAapp-ryhmiä ja Googlen Meet -ohjelman avulle pidettyjä videokokouksia. 

Digiosalliseksi on ollut hyvä hanke myös siinä mielessä, että se on kestänyt tarpeeksi kauan. Hanketyöskentelystä on tullut arkea ja toiminnot ovat juurtuneet arkeen. Nyt ollaan uuden edessä. Paljon tekemistä on vielä edessä, mutta olen iloinen tämäntyyppisistä ohjelmista kuin Ville, Natri summaa.

Muissa osahankkeissa on ollut eri oppilaitoksia, jokaisen kehityskohteet ovat olleet hieman erilaisia. Natri kuvailee, että on ollut inspiroivaa myös kuulla muiden tekemisistä.

Oppilaitosten välinen yhteistyö on antoisaa

Digiosalliseksi-hankkeessa olen saanut työskennellä TAMKin tiimissä. Olen ollut mukana kouluttamassa sekä kirjoittanut artikkeleita hankkeen toiminnasta. Hankkeen projektiryhmässä on ollut edustajia muistakin osahankkeista eli Tredusta, Vaaosta, Kiipulasta ja Siltavalmennuksesta.

Olemme tehneet projektiryhmän kanssa yhteisiä benchmarking-päiviä ja tutustuneet muun muassa Koulutuskuntayhtymä Tavastian ja Omnian käytäntöihin. Vierailut ovat olleet antoisia ja tuoneet uusia ideoita omaankin työskentelyyn.

Julkaisemme lokakuun aikana Digiosalliseksi-blogissa osahankkeistamme kertovat artikkelit. Toivottavasti ne antavat lukijoilleen uusia ideoita omaan työskentelyyn.

Laitetaan hyvät käytännöt kiertämään!