Mitä sitä tulikaan tehtyä?

Olen ollut mukana Digiosalliseksi-hankkeessa vuodesta 2017. Hankkeen loppumetreillä on mukava muistella, mitä sitä onkaan tullut tehtyä näiden parin vuoden aikana. Digiosalliseksi-blogia selaillessani huomaan kouluttaneeni ja kirjoittaneeni varsin paljon kahteen pääteemaan liittyvistä asioista. Toinen näistä on verkko-ohjaus ja toinen uudistuva opettajuus. Olen koonnut tähän tekstiin vielä suorat linkit kirjoittamiini blogiteksteihin. Jos et päässyt workshopeihini, voit tutustua ajatuksiini vielä bloggausten kautta.

Moodle - eli miten ohjaan ja tuen verkossa

  

Pidin useita workshoppeja verkko-ohjauksen ja -opetuksen teemoista. Osa workshopeistani toteutettiin webinaareina. Toiminen verkossa oli itselleni varsin luonteva aihe, koska olen pitänyt verkkokursseja kymmenen vuoden ajan.

Yleisimmin käytössä oleva oppimisympäristö on Moodle, joten päädyin käyttämään sitä esimerkkinä Workshopeissani. Tässä yhteydessä on huomioitava, että yleiset pelisäännöt ovat toki hyödynnettävissä muissakin digitaalisissa oppimisympäristöissä.

Moodle vei minut mukanaan. Hankkeen myötä aloin perehtyä verkkokurssien saavutettavuuteen ja selkeyteen. Tutkin aiempia selvityksiä aiheesta ja tarkastelin erilaisia kurssipohjia aivan uusin silmin. Mietin myös omia kokemuksiani kouluttajautujana roolissa. Millaisista kurssipohjista olinkaan itse opiskelijan roolissa pitänyt?

Lopulta luulin ymmärtäneeni suurimman verkkoympäristöjen selkeyteen liittyvän ongelman. Kyse ei ollutkaan siitä, että opettajat olisivat tehneet huonoja Moodle-kursseja. Ongelma opiskelijanäkökulmasta oli se, että jokainen opettaja teki omia verkko-oppimisympäristöjään TÄYSIN ERILAISTA logiikkaa hyödyntäen.

Juuri kun opiskelija oli tottunut, siihen, että kurssi rakentui kronologisessa järjestyksessä viikko kerrallaan, tekikin seuraava opettaja oppimisympäristönsä järjestelyn aihepiireihin pohjautuen.

Kokeilimme käytännössä opettajatiimin kanssa yhteisten pelisääntöjen rakentamista. Samanlaisella rakenteella siis saisimme kaikista Moodle-kursseista opiskelijoille selkeitä.

Tämäkään ei auttanut. Jokainen tulkitsi ohjeistuksen eri tavalla. Tai sitten oppiaineet vain olivat niin erilaisia, ettei yhteinen malli toiminut. Lisäksi suuri ero oli materiaalin määrässä. Toinen opettaja linkitti opiskelijat uuvuksiin valtavalla määrällä taustamateriaalia, joku jakoi ison tukun PPT-dioja ja videoita ja toiset pitivät minimalismia selkeimpänä.

Seuraava huomioni oli se, että opiskelijoita osallistettiin myös eri tavoin. Kun yhdessä verkko-oppimisympäristössä tehtiin paljon ryhmätöitä, tuli toisen opettajan kurssista vain passiivinen materiaalivarasto.

Ja joku vannoi yhtenäisten otsikkofonttien nimeen. Toisella opettajalle typografialla ei ollut niin väliä. Kolmas ei ehkä edes jaksanut yrittää, kun resurssit olivat niin vähissä.

Ei se Moodlen rakentaminen ollut kaikille opettajilla yhtä helppoa. Opettajien teknisessä osaamisessa oli suuria eroja ja eri oppilaitoksissa päivitysversiot olivat erilaisia. Päivityksiä saattoi tulla niin tiuhaan, että aktiivisetkaan digiopettajat eivät pysyneet perässä ja hallinneet kaikia Moodlen mahdollisuuksia.

Ymmärsin, että täydellistä verkko-oppimiskokemusta on mahdotonta luoda. Lähdin siis etsimään keinoja, joilla voisi parantaa sitä. Hankkeen loppukuukausina toteutin opiskelijoille kyselyn verkko-oppimisympäristöistä. Sen perusteella voidaan esimerkiksi todeta kuvien ja visuaalisuuden olevan suuri apu verkkototeutuksissa.


1. Näkymätöntä työskentelyä Moodlen syövereissä

2. Moodle - sisällön ja pedagogiikan näkökulmasta 

3. Miten rakentaisit oman Moodlesi?

4. Verkko-ohjauksen hyviä tukikäytäntöjä

5. Verkossa ohjaaminen - mitä kaikkea se vaatiikaan?

6. Mahdottoman tehtävän edessä

7. Opiskelija vastaa kyselyyn

8. Miten opiskelijat arvioivat sähköiset oppimisympäristöt

Tredun Tiina Huovila testaa Omniassa miten auton huolto onnsituisi. Kuva: Heli Antila.

Valmentaja, opettaja vai valmentava opettaja

Toinen suosituksi noussut aihealue workshopeissani liittyy opettajuuden muutokseen. Olen itse käynyt TAMKissa tiimivalmentaja- ja jatkovalmennuskoulutuksen. Lisäksi olen taustaltani kasvatustieteen maisteri ja erityisopettaja, joten olen tarkastellut pedagogisia ratkaisuja omassa työssäni varsin monenlaisesta näkökulmasta. Ja tarkastelen niitä jatkuvasti.

Olen tehnyt kokeiluja, ihmetellyt miten yhden ryhmän täydellinen toteutus muuttuukin toisen porukan kanssa lähes katstrofaaliseksi. Olen huomannut aktiivisten opiskelijoiden antavan opintojaksoille aina vuodesta toiseen parhaimmat arvostelut. Olen pohtinut oppimista ja sitä miten lukuisin eri tavoin erilaiset ihmiset oppivat - tai ovat oppimatta. Ja ennen kaikkea sitä, miten ihanalla tavalla ERILAISIA kaikki oppijat ovatkaan.

Puhuin siis valmennuksesta, omaan kokemukseeni pohjaten. Tiimi-sana jäi pois otsikoistani. Osa opiskelijoista on introvertteja ja ryhmän tukikin voidaan kokea eri tavalla. Tiimistä ei saa muodostua kenellekään liian ahdistavaa tekijää, mutta muiden tuki ja vertaiskokemukset ovat tärkeä osa oppimista. Oppimista ei tapahdu yksin.

Voisiko siis ollakin parempi, että joskus tehtäisiin jotain yksin ja arvioitaisiin tuotoksia yhdessä? Kultaisen keskitien löytäminen on haastavaa, koska opiskelijat ovat niin erilaisia - ja myös opettajat. Toisen opettajan suosittu metodi ei välttämättä toimi sinulla itselläsi.

Valmennus ja uudenlainen opettajuus osoittautuivat opettajistolle erittäin kiinnostavaksi keskusteluteemaksi. Näin jälkeenpäin ajatellen, workshopeja olisi varmasti voinut olla teemasta enemmänkin.

Yksi ahaa-elämyksistäni liittyi myös siihen, että suuren muutoksen keskellä monet opettajat kaipaisivat tukea sekä aikaa muutoksen rakentumiselle paljon nykyistä enemmän.

1. Valmennusta kannattaa kokeilla -itselleen sopivalla tavalla

2. Opettaja digiviidakossa 

3. Innostaisinko kolleganikin digiopeksi?

Tutustuimme Ammattiopisto Tavastian Pintakiltaan ja ihastelimme opiskelijoiden töitä. Kuva: Heli Antila.

Osahankkeiden esittelyt, seminaariesitykset ja muut teemat

Hanketyöskentelyssä on mielestäni aina erittäin antoisaa tavata oman organisaation ulkopuolisia toimijoita ja kuulla heidän kokemuksistaan ja toimintatavoistaan. Projektiryhmäämme kuuluivat Kiipulan, Siltavalmennuksen, Tredun ja VAAOn ihanat kollegat, joiden parissa oli aina mukava työskennellä - omia TAMKin kollegoita Minnaa, Matleenaa ja Tuulaa unohtamatta.

Myös projektiryhmän benchmarking-reissut muun muassa Ammattiopisto Tavastiaan ja Omniaan olivat antoisia kokemuksia, joilta mukaan tarttui lukuisia hyviä ideoita. Workhopeissani ja webinaareissani tapasin kollegoita erilaisista oppilaitoksista aina Rovaniemeltä Helsinkiin. Hyvät käytänteet olivat antoisaa kulltavaa, mutta en yllättynyt siitäkään, että monia asioita tehdään aivan samalla tavalla eri puolilla Suomea koulutusasteesta riippumatta.


1. Oppilaitosten välinen yhteistyö on antoisaa

2. Kiipulassa verkkotyöskentelystä tuli osa arkea Digiosalliseksi-hankkeen aikana

3. Siltavalmennuksen digivalmentaja Metti Löfberg: "Olen teknologiainsinöörin ja humanistin välillä oleva ihmissanakirja."

4. Valmaopettaja Tauno Mathlin Tredusta: "Hankkeen myötä innostuin itsekin digiasioista"

5. Opettajien työparityöskentely innostu digikokeiluihin Valkeakosken ammattiopistossa VAAOssa

6. Digiosalliseksi mukana TAMK-konferenssissa

7. Mutta miten osallistaa nuoria?

8. Hankkeesta artikkeli TAMKjournalissa

9. Saavutettava digipedagogiikka - mahdollisuus vai utopiaa

10. Tahto on, mutta ei aikaa opetella ja omaksua 

Digi on osallistavaa ja hauskaa. Siltavalmennuksen iloinen joukkio lähetti tämän kuvan heistä kertovan blogitekstinsä kuvitukseksi.  Kuva: Siltavalmennus,

Siltavalmennuksen digivalmentaja Metti Löfberg: “Olen teknologia-insinöörin ja humanistin välillä oleva ihmissanakirja”

Kuvassa tutustutaan sosiaalisen median käyttötapoihin meemien kautta. Kuva matkii Ellen DeGeneresin Oscar-juhlissa 2014 ottamaa valokuvaa, josta tuli viraali-ilmiö. Kuva: Siltavalmennus.

Digivalmennus on monimuotoista työtä. Siltavalmennuksen digivalmentaja Metti Löfberg kertoo, että työpajaharjoittelu saattoi lähteä työpajassa liikkeelle tietokoneen avaamisesta ja kielteisen asenteen muokkaamisesta.

- Aiemmat digikokemukset olivat niin negatiivisia, että itsetunto oli täysin nollassa. Osa asiakkaistamme koki, että muut osaavat kaiken ja hän ei mitään. Hiljalleen tämä oli johtanut asenteelliseen kieltäytymiseen digitaalisuudesta. Ja samaan aikaan jollain muulla samassa ryhmässä saattoi olla jo varsin monenlaisia digikokemuksia, Löfberg kertoo.

Kuva: Siltavalmennus

Suosituksi workshopiksi nousikin “Eroon digikauhusta!”, jota Löfberg sai vetää useita kertoja. Monille digitaidoissaan jälkeen jääneille jo ajatus digikoulutuksesta saattoi olla kauhistuttava. Kursseilla oletetaan usein osallistujien jo osaavan, joten pelkästään kynnys lähteä kurssille suuri.

Usein varsinainen ongelma onkin liittynyt asenteisiin, ei suoranaisesti osaamiseen. Työpajoissa on puhuttu myös digitaalisuuteen liittyvistä traumoista sekä suurista haasteista. Samalla on helpotettu ja pilkottu perusasioita ja käyty ne yksitellen läpi.

Oppijat tulevat erilaisista taustoista

Siltavalmennuksen asiakunta koostuu hyvin erilaisista taustoista tulevista ihmisistä. Metti Löfberg kertoo Digiosalliseksi-hankkeen aikana valmentaneensa kuntouttavan työtoiminnan, sosiaalisen kuntoutuksen ja osallisuutta vahvistavan kuntouttavan työtoiminnan, päihdekuntoutuksen ja rikostaustaisten kuntoutuksen asiakkaita sekä kouluttaneensa myös Siltavalmennuksen koko henkilöstöä.

Samassa ryhmässä saattoi olla yhdeksättä luokkaa suorittava 15-vuotias nuori ja vanhimmat työkuntoutujat olivat jo yli kuudenkymmenen. Toisinaan Löfberg piti kaikille yhteisiä workshopeja, joskus edettiin pienimmissä ryhmissä ja yksilövalmennuskin oli tarvittaessa mahdollista.

Ikä näkyi digitottumuksissa niin, että nuoret olivat hyviä kännykällä, mutta tietokoneella työskennellessä heillä saattoi olla suuriakin ongelmia. Diginatiivius liittyykin Löfbergin kokemuksen mukaan someen ja appi-ajatteluun. Asiakirjan luonti on vaikeaa ja tietoturvaa ei välttämättä tunneta. Hupisovellukset osataan, mutta moni tärkeä asia on jo hyvin vierasta. Esimerkiksi Office365 on tutustumisen arvoinen ympäristö kaikille.

- Koen, että työni on ollut vaikeaa ja haastavaa, mutta kivaa se on ollut. Usein näkee, että digiä yritetään pakottaa itseisarvona, joten kielteisesti asiaan suhtautuvat vastustavat sitä viimeiseen saakka. Omasta mielestäni digitaalisuus ei ole itseisarvo, mutta siitä kannattaa ottaa irti se mistä on helpotusta. Kaikkea ei tarvitse tehdä digitaalisesti, otetaan vain hyödyt irti, Löfberg kuvailee.

Isoissa ryhmissä toimiminen voi olla itsetuntoa kohottavaa. Ihmiset näkevät, että kaikki muutkaan eivät tajua. Ja opettajakin saa tehdä virheitä, joita voidaan selvitellä yhdessä.

Kaikkia laitteita on käytetty aiheriippuvaisesti. Sähköinen CV ja asiakirjat on tehty koneella, Kahootia ja muita app-sovelluksia on hyödynnetty puhelimella. Myös omia laitteita on koulutuksissa käytetty ja testattu miten erilaista puhelimella ja koneella toimiminen saattaa joissain tilanteissa olla.

Digiosalliseksi-hanke Siltavalmennuksessa

Siltavalmennuksessa Digiosalliseksi-hankkeessa aloitti Mikko Huotari. Heinäkuussa 2017 digivalmentajana jatkoi Metti Löfberg Huotarin siirryttyä muihin tehtäviin.

- Mikko jätti paljon dataa aiemmin tehdyistä asioista. Havaintoni oli se, että aika paljon oli tehty teknologia edellä. Oma osaamistasoni on kaukana teknologisesta ajattelusta, joten otin itse toimintani fokukseksi kaikkien nostamisen samalle tasolle digiosaamisessa, jottei kuilu enää entisestään kasva. Halusin työskennellä ihminen edellä, Löfberg kuvaa.

Asiakkaat ovat lähteneet hyvin digimaailmaan mukaan. On edetty tavallaan heikomman ehdoilla, mutta vahvimmilla osaajilla on ollut mahdollisuus kokeilla portfoliopohjia ja sähkökalenteria yms., joten etevämmätkin ovat päässeet kehittämään omaa osaamistaan. Kaikkea ei ole ehditty, esimerkiksi Löfbergin suunnittelemaan chat-robotiikkaan ei ole vielä päästy.

- Ohjaaminen on erilaista osaaville ja niille, jotka eivät osaa. Teemme yhdessä harjoitteluja perusasioiden kanssa. Toistoja tehdään paljon ja unohtuneita asioita muistutetaan mieleen niiden avulla. Uusiin asioihin tutustutaan niin, että kukin saa siitä parhaan hyödyn, Löfberg kertoo.

Kun osa tekee yhdeksättä luokkaa koko vuoden ja kuntouttava työtoiminta kestää pari kuukautta, myös digivalmennukset ovat kestoltaan hyvin erilaisia. Joskus on ollut yhden päivän tietoturvasessio, tarvittaessa koulutus on jatkunut jopa kahdeksan viikkoa.

- Yhdistin perustaitojen vahvistamiseen vapaan kirjoittamisen kurssin eli kirjoitus- ja digitaidot. Opiskelijat innostuivat siitä. Työskentely oli mukavampaa, kun sai pohtia molempia osa-alueita. Oppiminen tapahtui työskentelyn sivussa, Löfberg kertoo.

Ihmisläheinen koulutus otettiin hyvin vastaan ja palaute oli positiivista: “ihanaa että jaksoit kuunnella minua idioottia. Ihana huomata, ettei itsessä ole vikaa.”

- Digikentällä asiat muuttuvat nopeasti, joten on ihan ok, ettei osaa. Osallisuus-ajatus on tärkeää. Työni on onnistunut, kun ihmiset tuntevat osallisuuden tunnetta. Ihminen on osallistunut, vaikkei tajunnut mitään. Samoja asioita käytiin sitten läpi yksilövalmennuksena, jolloin oli mahdollisuus keskittyä juuri sen ihmisen merkityksellisiin asioihin, Löfberg kuvailee.

Koulutusta myös henkilökunnalle

Digiosalliseksi-hankkeen puitteissa Siltavalmennuksen henkilökunnalle järjestettiin kalenteri- ja sähköpostityöpajat. Kaikilla olivat perustaidot hallussa, jokainen oli lähetellyt asiakirjoja, osasi lukea intraa ja oli saanut kalenterikutsuja. Monelle sähköinen kalenteri oli kuitenkin vieras, mutta Siltavalmennuksessa on nyt siirrytty siihen kokonaan siihen.

Sillan työntekijät tutustuvat O365-ympäristöön. Kuva: Siltavalmennus.

- Projekti ei ollut helppo. Olen saanut olla paljon tukena, sillä tietoturva-asiat ovat pohdituttaneet. On mietitty, kuka näkee oman kalenterin. Tämän syksyn tavoitteena on saada ohjaajien ja valmentajien taidot sille tasolle, että he voivat jatkossa myös ohjata asiakkaita esimerkiksi nettipankin käytössä ja kirjastolainojen uusimisessa, Löfberg kertoo.

Kalenterityöpajassa kaikki osallistujat suunnittelivat kuvitteelliset juhlat ja pohtivat digitaalisuuden hyödyntämistä. Osallistujat piilottelivat kalentereihin yllätystietoja, etsivät ja kommentoivat salaisia tapahtumia. Asiat opittiin pelinomaisesti leikkien.

- Toivon, että ehtisin vielä syksyn aikana tehdä materiaaleja, jotta oppiminen jatkuu hankkeen jälkeenkin. On koonnut digimapin, joka tulee intraan kaikkien hyödynnettäväksi. Materiaalissa kerrotaan Suomi.fi-tyyppisesti mitä kaikkea on olemassa ja mitä kaikkea voi neuvoa. Sähköistä materiaalia on helppo myös päivittää, Löfberg kertoo.

Suurin hankkeen aikana syntynyt hyöty on asenneilmapiirin muutos ja digiosallisuuden vakavasti ottaminen. Siitä on tullut osa kokoaikaista valmentamista. Muutosta on tapahtunut myös viestimistavoissa. WhatsApp-ryhmät ovat lisääntyneet. Viestimisen ja jakamisen tapa on digitalisoitunut. Skypen välityksellä harrastetaan jopa toimistojoogaa.

- Olen itsekin oppinut paljon. Olen huomannut miten monenlaisia tarpeita ja osaamista ihmisillä voi olla ja miten eri tavoin samat asiat voi nähdä. Olen pohtinut myös omaa identiteettiäni: ajattelen olevani teknologia-insinöörin ja humanistin välillä oleva ihmissanakirja. Monet ovat tippuneet kelkasta, koska kaikki on selitetty liian vaikealla kielellä ja on tullut väärinymmärryksiä. Luullaan, että he eivät osaa käyttää ohjelmaa, mutta totuus onkin, että he eivät osaa puhua insinööriä.

- Ohjeistukset on purettava selkokielellä ja esimerkiksi robotiikassa olisi keskittyvä teknisten asioiden lisäksi pohtimaan miten roboteista saadaan mahdollisimman suuri hyöty itse käytännön työhön, Löfberg miettii.

Oppilaitosten välinen yhteistyö on antoisaa

Digiosalliseksi-hankkeessa olen saanut työskennellä TAMKin tiimissä. Olen ollut mukana kouluttamassa sekä kirjoittanut artikkeleita hankkeen toiminnasta. Hankkeen projektiryhmässä on ollut edustajia muistakin osahankkeista eli Tredusta, Vaaosta, Kiipulasta ja Siltavalmennuksesta.

Olemme tehneet projektiryhmän kanssa yhteisiä benchmarking-päiviä ja tutustuneet muun muassa Koulutuskuntayhtymä Tavastian ja Omnian käytäntöihin. Vierailut ovat olleet antoisia ja tuoneet uusia ideoita omaankin työskentelyyn.

Julkaisemme lokakuun aikana Digiosalliseksi-blogissa osahankkeistamme kertovat artikkelit. Toivottavasti ne antavat lukijoilleen uusia ideoita omaan työskentelyyn.

Laitetaan hyvät käytännöt kiertämään!