Mitä jää, kun hanke nyt päättyy?

31.12.2018 päättyvä lähes kolme vuotta kestänyt Tampereen ammattikorkeakoulun hallinnoima Digiosalliseksi-hanke sijoittui koulutuspoliittisesti mielenkiintoiseen ajankohtaan. Uudistuvan ammatillisen koulutuksen myötävaikutuksella oppilaitosten pedagogiikan ja oppimisympäristöjen innovatiivinen kehittäminen loi hyvät puitteet sekä edellytykset hankkeen toiminnalle. Samaan aikaan digitalisoitumisen vyöry oli käynnistynyt. Opetushenkilöstö halusi kehittyä.

Keväällä 2017 Opetushallituksen teettämän DIGIOPE-selvityksen mukaan ammatillisten opettajien digitaalisten välineiden ja sovellusten perusosaaminen ja saatavilla olevat välineet ovat Suomessa keskimäärin hyvällä tasolla. Selvityksessä kävi ilmi myös yksi haaste; miten saavuttaa ne opettajat, jotka ovat vielä vailla perusosaamista. Siihen haasteeseen pyrimme Digiosalliseksi -hankkeella vaikuttamaan. Hankkeemme teki Pirkanmaan alueella tavoitteellista työtä osaamisen kehittymiseksi. Saavutimme hankkeen aikana useita kymmeniä, jopa satoja, ammatillisen koulutuksen ja työpajojen opettajia sekä ohjaajia.

Digiosalliseksi-hanketta tarvittiin myös lisäämään yhteiskunnallista ja koulutuksellista tasa-arvoa sekä nuorten tasavertaisia mahdollisuuksia toimia digitaalisessa yhteiskunnassa Hanke tarjosi loistavan mahdollisuuden monelle erityistä tukea saavalle nuorelle hankkia osaamista digitaalisen yhteiskunnan palveluissa selviytymiseen. Hankkeen myötävaikutuksella monet nuoret saivat kokea ”digiosallisuutta”.  Osallisuuden tunnetta siitä, että on osallisena jossakin yhteisössä esimerkiksi opiskelun, työn tai harrastustoiminnan kautta. Kokemusta tasavertaisuudesta ja luottamusta siitä, että oppii, osaa ja onnistuu. 

Hankkeen aikana rakentui loistava yhteistyö eri hanketoimijoiden sekä hankkeeseen osallistuneiden nuorten sekä opetus- ja ohjaushenkilöstön kesken. Osaamista hankittiin ja sitä jaettiin, toista kannustettiin ja onnistumisista iloittiin. Hanke päättyy pian, mutta osaaminen ja verkosto jäävät.

Saimme iloksemme tiedon, että esitysehdotuksemme sekä ITK-konferenssiin että Kohtio-konferenssiin on hyväksytty. 

Siispä tervetuloa kuulemaan silloin lisää hankkeen tuloksista sekä sen vaikutuksista.

#itk2019 Hämeenlinnan Aulangolla 20.-22.3.2019.

Kohtio-konferenssi  Hämeenlinnan Aulangolla ja Verkatehtaalla 11.-12.4.2019. 

Lämmin kiitos kaikille hanketoimijoille sekä hankkeen eri toimenpiteissä olleille. 

Te kaikki teitte tästä vaikuttavan ja onnistuneen hankkeen!

Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Minna Seppälä, projektipäällikkö

Kuva: pixabay.com/fi/photos/joulu

Mitä sitä tulikaan tehtyä?

Olen ollut mukana Digiosalliseksi-hankkeessa vuodesta 2017. Hankkeen loppumetreillä on mukava muistella, mitä sitä onkaan tullut tehtyä näiden parin vuoden aikana. Digiosalliseksi-blogia selaillessani huomaan kouluttaneeni ja kirjoittaneeni varsin paljon kahteen pääteemaan liittyvistä asioista. Toinen näistä on verkko-ohjaus ja toinen uudistuva opettajuus. Olen koonnut tähän tekstiin vielä suorat linkit kirjoittamiini blogiteksteihin. Jos et päässyt workshopeihini, voit tutustua ajatuksiini vielä bloggausten kautta.

Moodle - eli miten ohjaan ja tuen verkossa

  

Pidin useita workshoppeja verkko-ohjauksen ja -opetuksen teemoista. Osa workshopeistani toteutettiin webinaareina. Toiminen verkossa oli itselleni varsin luonteva aihe, koska olen pitänyt verkkokursseja kymmenen vuoden ajan.

Yleisimmin käytössä oleva oppimisympäristö on Moodle, joten päädyin käyttämään sitä esimerkkinä Workshopeissani. Tässä yhteydessä on huomioitava, että yleiset pelisäännöt ovat toki hyödynnettävissä muissakin digitaalisissa oppimisympäristöissä.

Moodle vei minut mukanaan. Hankkeen myötä aloin perehtyä verkkokurssien saavutettavuuteen ja selkeyteen. Tutkin aiempia selvityksiä aiheesta ja tarkastelin erilaisia kurssipohjia aivan uusin silmin. Mietin myös omia kokemuksiani kouluttajautujana roolissa. Millaisista kurssipohjista olinkaan itse opiskelijan roolissa pitänyt?

Lopulta luulin ymmärtäneeni suurimman verkkoympäristöjen selkeyteen liittyvän ongelman. Kyse ei ollutkaan siitä, että opettajat olisivat tehneet huonoja Moodle-kursseja. Ongelma opiskelijanäkökulmasta oli se, että jokainen opettaja teki omia verkko-oppimisympäristöjään TÄYSIN ERILAISTA logiikkaa hyödyntäen.

Juuri kun opiskelija oli tottunut, siihen, että kurssi rakentui kronologisessa järjestyksessä viikko kerrallaan, tekikin seuraava opettaja oppimisympäristönsä järjestelyn aihepiireihin pohjautuen.

Kokeilimme käytännössä opettajatiimin kanssa yhteisten pelisääntöjen rakentamista. Samanlaisella rakenteella siis saisimme kaikista Moodle-kursseista opiskelijoille selkeitä.

Tämäkään ei auttanut. Jokainen tulkitsi ohjeistuksen eri tavalla. Tai sitten oppiaineet vain olivat niin erilaisia, ettei yhteinen malli toiminut. Lisäksi suuri ero oli materiaalin määrässä. Toinen opettaja linkitti opiskelijat uuvuksiin valtavalla määrällä taustamateriaalia, joku jakoi ison tukun PPT-dioja ja videoita ja toiset pitivät minimalismia selkeimpänä.

Seuraava huomioni oli se, että opiskelijoita osallistettiin myös eri tavoin. Kun yhdessä verkko-oppimisympäristössä tehtiin paljon ryhmätöitä, tuli toisen opettajan kurssista vain passiivinen materiaalivarasto.

Ja joku vannoi yhtenäisten otsikkofonttien nimeen. Toisella opettajalle typografialla ei ollut niin väliä. Kolmas ei ehkä edes jaksanut yrittää, kun resurssit olivat niin vähissä.

Ei se Moodlen rakentaminen ollut kaikille opettajilla yhtä helppoa. Opettajien teknisessä osaamisessa oli suuria eroja ja eri oppilaitoksissa päivitysversiot olivat erilaisia. Päivityksiä saattoi tulla niin tiuhaan, että aktiivisetkaan digiopettajat eivät pysyneet perässä ja hallinneet kaikia Moodlen mahdollisuuksia.

Ymmärsin, että täydellistä verkko-oppimiskokemusta on mahdotonta luoda. Lähdin siis etsimään keinoja, joilla voisi parantaa sitä. Hankkeen loppukuukausina toteutin opiskelijoille kyselyn verkko-oppimisympäristöistä. Sen perusteella voidaan esimerkiksi todeta kuvien ja visuaalisuuden olevan suuri apu verkkototeutuksissa.


1. Näkymätöntä työskentelyä Moodlen syövereissä

2. Moodle - sisällön ja pedagogiikan näkökulmasta 

3. Miten rakentaisit oman Moodlesi?

4. Verkko-ohjauksen hyviä tukikäytäntöjä

5. Verkossa ohjaaminen - mitä kaikkea se vaatiikaan?

6. Mahdottoman tehtävän edessä

7. Opiskelija vastaa kyselyyn

8. Miten opiskelijat arvioivat sähköiset oppimisympäristöt

Tredun Tiina Huovila testaa Omniassa miten auton huolto onnsituisi. Kuva: Heli Antila.

Valmentaja, opettaja vai valmentava opettaja

Toinen suosituksi noussut aihealue workshopeissani liittyy opettajuuden muutokseen. Olen itse käynyt TAMKissa tiimivalmentaja- ja jatkovalmennuskoulutuksen. Lisäksi olen taustaltani kasvatustieteen maisteri ja erityisopettaja, joten olen tarkastellut pedagogisia ratkaisuja omassa työssäni varsin monenlaisesta näkökulmasta. Ja tarkastelen niitä jatkuvasti.

Olen tehnyt kokeiluja, ihmetellyt miten yhden ryhmän täydellinen toteutus muuttuukin toisen porukan kanssa lähes katstrofaaliseksi. Olen huomannut aktiivisten opiskelijoiden antavan opintojaksoille aina vuodesta toiseen parhaimmat arvostelut. Olen pohtinut oppimista ja sitä miten lukuisin eri tavoin erilaiset ihmiset oppivat - tai ovat oppimatta. Ja ennen kaikkea sitä, miten ihanalla tavalla ERILAISIA kaikki oppijat ovatkaan.

Puhuin siis valmennuksesta, omaan kokemukseeni pohjaten. Tiimi-sana jäi pois otsikoistani. Osa opiskelijoista on introvertteja ja ryhmän tukikin voidaan kokea eri tavalla. Tiimistä ei saa muodostua kenellekään liian ahdistavaa tekijää, mutta muiden tuki ja vertaiskokemukset ovat tärkeä osa oppimista. Oppimista ei tapahdu yksin.

Voisiko siis ollakin parempi, että joskus tehtäisiin jotain yksin ja arvioitaisiin tuotoksia yhdessä? Kultaisen keskitien löytäminen on haastavaa, koska opiskelijat ovat niin erilaisia - ja myös opettajat. Toisen opettajan suosittu metodi ei välttämättä toimi sinulla itselläsi.

Valmennus ja uudenlainen opettajuus osoittautuivat opettajistolle erittäin kiinnostavaksi keskusteluteemaksi. Näin jälkeenpäin ajatellen, workshopeja olisi varmasti voinut olla teemasta enemmänkin.

Yksi ahaa-elämyksistäni liittyi myös siihen, että suuren muutoksen keskellä monet opettajat kaipaisivat tukea sekä aikaa muutoksen rakentumiselle paljon nykyistä enemmän.

1. Valmennusta kannattaa kokeilla -itselleen sopivalla tavalla

2. Opettaja digiviidakossa 

3. Innostaisinko kolleganikin digiopeksi?

Tutustuimme Ammattiopisto Tavastian Pintakiltaan ja ihastelimme opiskelijoiden töitä. Kuva: Heli Antila.

Osahankkeiden esittelyt, seminaariesitykset ja muut teemat

Hanketyöskentelyssä on mielestäni aina erittäin antoisaa tavata oman organisaation ulkopuolisia toimijoita ja kuulla heidän kokemuksistaan ja toimintatavoistaan. Projektiryhmäämme kuuluivat Kiipulan, Siltavalmennuksen, Tredun ja VAAOn ihanat kollegat, joiden parissa oli aina mukava työskennellä - omia TAMKin kollegoita Minnaa, Matleenaa ja Tuulaa unohtamatta.

Myös projektiryhmän benchmarking-reissut muun muassa Ammattiopisto Tavastiaan ja Omniaan olivat antoisia kokemuksia, joilta mukaan tarttui lukuisia hyviä ideoita. Workhopeissani ja webinaareissani tapasin kollegoita erilaisista oppilaitoksista aina Rovaniemeltä Helsinkiin. Hyvät käytänteet olivat antoisaa kulltavaa, mutta en yllättynyt siitäkään, että monia asioita tehdään aivan samalla tavalla eri puolilla Suomea koulutusasteesta riippumatta.


1. Oppilaitosten välinen yhteistyö on antoisaa

2. Kiipulassa verkkotyöskentelystä tuli osa arkea Digiosalliseksi-hankkeen aikana

3. Siltavalmennuksen digivalmentaja Metti Löfberg: "Olen teknologiainsinöörin ja humanistin välillä oleva ihmissanakirja."

4. Valmaopettaja Tauno Mathlin Tredusta: "Hankkeen myötä innostuin itsekin digiasioista"

5. Opettajien työparityöskentely innostu digikokeiluihin Valkeakosken ammattiopistossa VAAOssa

6. Digiosalliseksi mukana TAMK-konferenssissa

7. Mutta miten osallistaa nuoria?

8. Hankkeesta artikkeli TAMKjournalissa

9. Saavutettava digipedagogiikka - mahdollisuus vai utopiaa

10. Tahto on, mutta ei aikaa opetella ja omaksua 

Digi on osallistavaa ja hauskaa. Siltavalmennuksen iloinen joukkio lähetti tämän kuvan heistä kertovan blogitekstinsä kuvitukseksi.  Kuva: Siltavalmennus,

Miten opiskelijat arvioivat sähköiset oppimisympäristöt?

Opiskelijapalautteessa varmasti jokainen opettaja on joskus kuullut kommentteja sähköisten oppimisympäristöjen haasteellisuudesta tai käyttöympäristöjen epämiellyttävyydestä.

Digiosalliseksi-hankkeessa päätimme testata mitä opiskelijat tällä hetkellä näistä asioista ajattelevat. Osa vastaajista on erityistä tukea tarvitsevia, mutta emme eritelleet vatsauksia tuentarpeen perusteella.

Toteutimme sähköisen kyselyn, jossa opiskelijat saivat arvioida kahdeksaa eri väittämää oman kokemuksensa perusteella.

Arvioitavina oppimisympäristöinä esitimme osahankkeiden käytössä yleisesti olevia Moodlea, Eliademya, Classroomia ja Teamsia.

Kyselyyn vastasi yhteensä 56 opiskelijaa, joista valtaosa opiskeli Valkeakosken ammattiopistossa (myöh. VAAO), Kiipulan ammattiopistossa tai Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa. Hajaääniä saatiin myös Silta-Valmennusyhdistyksen ja kahden muun oppilaitoksen opiskelijoilta. Vertailussa on huomioitu kaikkien vastaukset.

Vastaajista 27 oli käyttänyt Eliademya, 15 Moodlea, 15 Classroomia ja 6 Teamsia. Kyselyn perusteella on havaittavissa, että tietyissä oppilaitoksissa suosiossa ovat tietyt oppimisympäristöt, mutta useammalla vastanneella oli kokemuksia myös useammasta eri oppimisympäristöstä.

Kuvien käyttö auttaa opiskelussa

Kyselyssä esitettiin kahdeksan eri väitettä sähköisistä oppimisympäristöistä ja opiskelijan tuli arvioida nämä asteikolla viidestä nollaan siten, että viisi oli paras ja nolla heikoin.

Parhaimmaksi arvioitiin väite ”Kuvien ja värien käyttö auttaa minua opiskelussa”, jonka keskiarvo oli peräti 4,14. Oppimisympäristöittäin keskiarvotulokset olivat seuraavat: Classroom 4,47, Teams 4,17, Moodle 4,07, Eliademy 4,04.

Oppimisympäristöjen visuaalisuus on tärkeä elementti hahmottamisen näkökulmasta. Kaikissa oppimisympäristöissä värejä ei ole mahdollista hyödyntää samalla tavalla, mutta ilman muuta kuvallisuuteen ja värien käyttöön kannattaa kiinnittää huomiota.

Väite ”Tietoa on sopivasti” sai keskiarvotuloksen 4,05. Myös tämän väitteen osalta parhaiten pärjäsi Classroom 4,53, Moodle sai arvosanan 4,07, Teams 4 ja Eliademy 3,96. Tämän kysymyksen osalta on vaikea tietää, miettivätkö opiskelijat vastatessaan jotain tiettyä verkkototeutusta vai toteutuksia yleensä. On mahdollista, että vastauksiin on tämän kysymyksen osalta saattanut vaikuttaa myös yksittäisen opettajan tekemä yksittäinen verkkototeutus.

”Otsikot kertovat selvästi käsiteltävät aiheet” päätyi keskiarvotulokseen 4.

Tämän väitteen osalta oppimisympäristöistä parhaiten pärjäsi Teams (4,5). Muiden keskiarvopisteet olivat: Classroom 4,27, Moodle 4 ja Eliademy 3,89.

”Löydän tehtävät ja materiaalit nopeasti” sai keskiarvoksi arvosanan 3,93. Tässäkin väitteessä oppimisympäristöistä oli kärjessä Teams 4,33. Classroom sai arvosanan 4,27, Moodle 4,07 ja Eliademy 3,85.

Projektityökaluna käytettävä Teams koettiin jaottelultaan selkeäksi ja myös löydettävyydessä se arvioitiin kyselyn parhaaksi. Silloin kun kyseessä on laaja kokonaisuus, jossa otsikoinnin merkitys ja tiedon löydettävyys korostuvat, on varmasti hyödyllistä valita käyttöön projektinhallintaan soveltuva oppimisympäristö.

”Digitaalisuutta voisi mielestäni hyödyntää opetuksessamme enemmänkin” sai keskiarvoarvosanan 3,86. Muutamissa avoimissa vastauksissa kritisoitiin kuitenkin digitalisuuden suurta käyttöä ja toivottiin välillä opiskeltavan myös muilla tavoilla.

Tämän väitteen kohdalla vastaajien mielipiteet jakautuivat myös selvimmin käytettävän oppimisympäristön osalta. Teamsin käyttäjät antoivat arvosanan 4,5 ja Classroomin käyttäjät 4,2 kun Moodlen keskiarvo oli ainoastaan 3,6 ja Eliademyn 3,41.

”Teksteissä käytetään tuttuja sanoja.” päätyi keskiarvoon 3,83. Parhaimman arvosanan tähän väitteeseen antoivat Moodle-käyttäjät 4,2. Teamsin käyttäjät päätyivät arvosanaan 4, Classroomin 3,93 ja Eliademyn 3,81.

Kaikkein heikoimpaan, mutta silti varsin hyvään arvosanaan selvisivät ”Sähköiset oppimisympäristöt ovat mielestäni helppoja käyttää” ja "Ohjetekstit ovat ymmärrettäviä”, jotka molemmat saivat keskiarvon 3,82.

”Sähköiset ympäristöt ovat helppoja käyttää” sai Teamsin käyttäjiltä arvosanan 4,33, Moodlen ja Classroomin käyttäjiltä 4,07 ja Eliademyn käyttäjitä 3,59.

”Ohjetekstit ovat ymmärrettäviä” sai Classroomin käyttäjiltä keskiarvoarvosanan 4,2, Teamsin 3,83, Moodlen 3,8 ja Eliademyn käyttäjiltä 3,74.

Sähköisten oppimisympäristöjen keskinäisessä vertailuissa parhaiten pärjäsivät Classroom ja Teams. Heikommat arviot sai Eliademy, joskaan erot eivät olleet suuria. Kyselyn tulokset ovat melko huonosti yleistettävissä suhteellisen pienen otoksen vuoksi. Tuloksissa saattaa vaikuttaa yksittäisten opettajien tapa käyttää verkkoympäristöä. On myös mahdollista, että joku opiskelijoista on arvioinut ohjelmaa, joka ei ole vielä tullut hänelle tutuksi.

Kyselyssä ei tiedusteltu opiskelijan erityisen tuen tarvetta tai opintojen vaihetta, joten emme voi tietää vastasivatko kyselyyn alkavat vai opintojensa loppuvaiheessa olevat opiskelijat ja kuinka monella vastaajista oli erityisen tuen tarve. Myös nämä asiat saattavat vaikuttaa tuloksiin.

Keskiarvot on pyöristetty kahden desimaalin tarkkuudella.

Opettajien työparityöskentely innosti digikokeiluihin Valkeakosken ammattiopistossa VAAOSSA

- On ollut kiva sanoa olevansa mukana Digiosalliseksi-hankkeessa, pohtivat laaja-alainen erityisopettaja Sanna Laine ja nuorten Vaateri-työpajan ohjaaja Janne Kulosaari Valkeakosken ammattiopistosta VAAOsta.

Molemmat ovat olleet mukana hankkeessa alusta asti, Kulosaari teknologisen osaamisensa ja Laine pedagogisen osaamisensa perusteella. Työparitoiminta on sujunut hyvin, eikä vähiten siitä syystä, että molempien työtilat sijaitsevat vierekkäin.

Sanna Laineelle kyseessä oli ensimmäinen hanke toisella asteella. Alussa haasteena oli se, että kumpikaan ei ollut tehnyt hankkeen toimintasuunnitelmaa, joten tavoitteiden sisältöä pohdittiin tarkasti ja projektisuunnitelmarungon perusteella määriteltiin omalle toiminnalle selkeät tavoitteet jokaiselle vuosineljännekselle.

Näin jälkeenpäin ajatellen tavoitteiden tarkka pohtiminen toimi samalla hyvänä ohjenuorana ja liikkeelle päästiin lopulta nopeasti. Nyt hankkeen loppumetreillä on tarkistettu, että kaikki asetetut tavoitteet on toteutettu jollain tasolla.

Liikkeelle helpoilla ja tutuilla sovelluksilla

VAAO oli ollut mukana selvityksessä henkilöstön digivalmiuksien kartoittamisessa. Siitäkin saatiin vinkkejä toimintaan.

- Teimme hankkeelle heti aluksi yhteisen Word-tiedoston, johon kirjoitimme muistiin pienimmätkin tekemisemme. Liikkeelle lähdimme helpoista ja ehkä jo hieman tutuistakin työkaluista, kuten Prezi, Todaysmeet ja Kahoot. Lanseerasimme niitä työntekijöille, jotka eivät olleet sovelluksia aiemmin käyttäneet, mutta jotka voisivat olla niistä innostuneita, Kulosaari ja Laine kertovat.

Osa kokeilluista sovelluksista päätyi käyttöön, osa ei kaikissa tilanteissa toiminut ja ehdotettuja sovelluksia saatettiin myös tyrmätä. Varsinaisen testauksen Laine ja Kulosaari tekivät ensin itse ja hyvät ideat vietiin eteenpäin muille opettajille ja opiskelijoille. Tavoitteena oli löytää toimivia ilmaisia vaihtoehtoja, joita opiskelijat voisivat hyödyntää myös koulun jälkeen.

Käytännössä suurin osa sovelluksista kuitenkin maksaa jonkin verran, sillä käyttö on vain tiettyyn pisteeseen asti ilmaista. Opiskelijat eivät halua maksaa. Kokeiluissa huomattiin, että lataus ja jakaminen eivät aina olleetkaan mahdollisia ilmaisversiolla. Tosin joihinkin sovelluksiin tuli matkan varrella tulostus- tai tallennusmahdollisuuksia. Hankkeen aikana huomattiin myös nopea kehitystahti: osa sovelluksista kuoli, osa parani ja osa pysyi ennallaan.

- Padlet on meillä edelleen suosittu. Adobe Sparkin video ja webpages päätyivät käyttöön. Myös Todaysmeet oli pitkään suosittu, nyt sen etsitään tilalle jotain vastaavaa. Työpajalla Genially osoittautui suositummaksi kuin Thinglink, Laine ja Kulosaari kertovat.

Uusien sovellusten kokeiluissa Sanna Laine oli mukana opettajien ja ryhmien kanssa oppitunneilla uusia sovelluksia kokeiltaessa. Janne Kulosaari teki puolestaan kokeiluja työpajalaisten kanssa. Myös valmaryhmä toimi työrukkasena ja valmaopettajat olivat aktiivisesti mukana kokeilussa.

- Aikaa ei saa mennä säätöön ja ihmettelyyn. Opiskelijat lähtevät pääosin mielellään kokeilemaan, välillä hermo menee jos ohjelmat latautuvat hitaasti ja kaikkea ei aina haluta tehdä koneella. Opettajista kukaan ei ole sanonut, ettei haluaisi lähteä mukaan kokeiluihin, mutta he työskentelevät mielellään aluksi työparin kanssa, Laine kertoo.

Aika usein tehdyistä kokeiluista jäi rohkeus käyttää ohjelmia esimerkiksi Office365 tuli GoogleDriven kautta tutummaksi.

- Työpajalla emme eritelleet digiä ja muuta toimintaa. Välillä osa väsyy koneella tekemiseen, toisinaan työskentely on “ihan jees”. Pääosin pilotit menivät hyvin, sillä ohjelmat olivat lopulta aika helppoja käyttää, Kulosaari kuvailee.

Laine ja Kulosaari huomasivat, että usein lopputulokset olivat varsin näyttäviä. Niihin oli todella panostettu. Ja opiskelijalla oli hyvä fiilis valmiista lopputuloksesta.

Huomio aikuisten oppimisympäristöjen käytössä

Syysloman jälkeen VAAOssa aloitetaan Moodle-kurssi. Aikuisten oppimisympäristöjen käyttö on ollut haasteellista. Aiemmin on tehty jo yhdessä opettajan kanssa ohjevideo, mutta nyt oppimisympäristöjen käyttöä ohjataan myös tukikurssin avulla.

- Oli hienoa huomata videon teon innostaneen opettajaa. Toiminnot ja logiikat seuraavat usein toisiaan. Opettajat voivat pelätä, että nuoret tietävät enemmän, joten tukihenkilö luokassa tuo turvaa. On hyvä tietää, että aina saa apua muilta ja apua voidaan antaa myös opiskelijan läsnä ollessa. Se on todella tärkeää ja huojentavaa. Kaikkea ei tarvitse osata itse, mutta asennetta uuden omaksumiseen täytyy olla, Laine kuvailee.

VAAOssa järjestettiin Digiosalliseksi-hankkeen aikana myös kaksi Matleena Laakson työpajaa: Facebookin ja helppojen työkalujen esittely. Molempiin pajoihin osallistui runsaasti opettajia ja koulutukset saivat hyvät palautteet. Uusimpana opetushenkilöstölle on järjestetty Moodle-koulutus.

Sanna Laineen ja Janne Kulosaaren roolina ei ole ollut niinkään kouluttaminen, vaan enemmän yksittäiset aikuis- tai ryhmäkontaktit. Hankkeen aikana Laineesta on tullut suosittu työpari esimerkiksi verkkokurssien tekoon. 

VAAOn opettajien yleisilmettä molemmat kuvailevat rohkeaksi. Lähdetään ennakkoluulottomasti kokeilemaan, jaetaan kokemuksia, kerrotaan hyviä ja huonoja puolia ja jaetaan materiaaleja. Kollegoilla on hyvä asenne digitaalisuuteen ja sen käyttöön arjessa. Opettajia hyörii Sanna Laineen työhuoneessa aiempaa enemmän, kun materiaaleja tehdään yhdessä ja neuvoakin osataan kysyä neuvoakin uskalletaan kysyä.

Hankkeen aikana digitaalisuus on lähentänyt työkavereita, tulee puhuttua yhdessä tehdessä vähän muustakin ja toiminta on entistä yhteisöllisempää. Ongelmakohdat osataan konkretisoida ja niihin tartutaan.

Kun yhdessä sählätään ja sekoillaan, on hyvä se tapa uskaltaa tehdä, vähän erilaista kun perinteisissä atk-koulutuksissa, Kulosaari ja Laine nauravat.

VAAOn sivuille on hankkeen aikana perustettu blogi, jossa on esitelty käytettyjä ilmaisia sovelluksia. Viikkokirjeen mukana on julkaistu digitärppejä, joissa on esitelty aina yksi sovellus kuvan ja lyhyen kuvauksen avulla. Niistä on saatu hyvää palautetta ja digitärppejä aiotaan jatkaa hankkeen jälkeenkin.

Jatkossa kokeilu tapahtuu enemmän omalla ajalla ja omassa ohjauskäytössä. 

- Digiosalliseksi-hanke on ollut ihan mahtava. Se on hyvin organisoitu, sillä aina on ollut selvät sävelet ja päivämäärät, asiakirjat löytyvät ja kaikki on kunnossa. Matleena Laakson workshopit ovat olleet loistavia ja olemme lainanneet niistä ideoita omassa blogissa. Hyvä pöhinä on ollut muidenkin toimijoiden kanssa. Tässä on ollut kiva olla mukana, Kulosaari ja Laine kiteyttävät.

Innostaisinko kolleganikin digiopeksi?

Kaikki opet digittää 09102018 from Heli Antila

Eilinen Digiosalliseksi-webinaarini sai alkunsa asiasta, jota pohdittiin paljon hankkeen eri työpajoissa. Osallistujina ovat usein samat henkilöt. He kehittävät jatkuvasti innolla omaa osaamistaan ja oppivat paljon uutta. Kouluttautujien joukosta puuttuvat miltei kokonaan ne ihmiset, jotka eivät omassa opetuksessaan hyödynnä kovin suurella innolla digitaalisia mahdollisuuksia.

Eilisessä webinaarissa taisin puhua "digisyrjäytyneistä" tai "digisyrjäytyvistä" opettajista. Aika hurja käsite, mutta pahoin pelkään, että se on ainakin muutamien henkilöiden osalta ihan totta.

Tietysti olisi lohdullista ajatella, että näitä laimeasti digitaalisuutta hyödyntäviä opettajia on vain hyvin vähän.

Menneen vuoden aikana olen päässyt tutustumaan Digiosalliseksi-hankkeen opettajakyselyn tuloksiin sekä OHO! Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakoulussa -hankkeen opiskelija- ja opettajakyselyn tuloksiin. Kaikkien näiden kyselyiden tuloksissa yhdistyy sama asia: avoimissa vastauksissa tuodaan suoraan esille, että kaikki opettajat eivät osaa tai eivät viitsi. Puhutaan "viimevuosisadan" opettajista, joilla digitaidot ovat heikolla tasolla.

Ehkä hieman ironista on, että sähköisiin kyselyihin vastanneista kukaan ei myönnä olevansa tuollainen. Niin, tuskin digitaalisuutta pelkäävä henkilö edes vastaa sähköisiin kyselyihin. Minua mietityttääkin se, kuinka paljon tai vähän heitä siis eri oppilaitoksista löytyy.

Toisilla löytyy aikaa, toisilla ei

 

Itsensä kehittäminen on priorisointikysymys. Lähes identtisessä työtilanteessa toinen opettaja löytää sille aikaa, toinen ei. Parasta osaamista -hankkeen julkaisusta Innokkaasti edelläkävijänä! Kohti opetus- ja ohjaushenkilöstön uudistuvia identiteettipositioita olen nopean lukukerran jälkeen löytävinäni muutamia ajatuksia osallistumattomuuteen: on kiire, aihetta ei koeta oikeasti tarpeelliseksi tai mielekkääksi tai opettajat kokevat, että koulutukseen ei ole järjestetty riittäviä aikaresursseja tai muita resursseja (Manninen 2018).

Ehdin tutustua myös toiseen tuoreeseen julkaisuun webinaaria valmistellessani. Harri Kukkosen julkaisu "Tarinat kertovat - opintoihin kiinnittymisen lähteet ammattikorkeakoulutuksessa" kertoo OPISKELIJOIDEN opintoihin kiinnittymisestä. En kuitenkaan voinut olla lukiessani leikittelemättä sillä ajatuksella, että eivätkö kouluttautuvat ja kehittäytyvät opettajatkin ole todellisuudessa eräänlaisessa opiskelijaroolissa, oppijoina. Miten opettajat kiinnittäytyvät itsensä kouluttamiseen?

Miellyin Kukkosen kirjassa käsitteeseen "ammatillinen tahto". Opettajaltakin vaaditaan oppijan roolissa ammatillista tahtoa eli myönteistä suhtautumista oppimiseen ja sen ylläpitämiseen, valmiutta kohdata uutta ja epävarmaa, muutoksen haluamista ja halua osallistua ja sitoutua toimintaan (Kukkonen 2018).

Epävarmana ei uskalla kokeilla

Yksi opettajan digikokeiluja estävä asia saattaa olla epävarmuus omasta digiosaamisesta. Pelätään kenties epäonnistumista opiskelijoiden edessä, joten ei uskalleta edes kokeilla. Pahimmillaan epävarmuus tarkoittaa myös sitä, ettei uskalleta keskustella kehittymistarpeesta edes kollegan kanssa. Heikkouden paljastaminen pelottaa, eikä siinä auta edes se, että kyseessä on kuitenkin omalla alallaan mestarillinen substanssiosaaja, oikea ammattilainen.

Paras ja lähellä oleva apu on usein kollegan vierihoito. Kun työkaveri näyttää helppoja ja yksinkertaisia asioita vierestä, kyseessä ei ole virallinen koulutustilanne. Eilenkin webinaarin kommenteissa pohdiskeltiin sitä, että digiosaajan tulisi vain tulla opettajanhuoneeseen näyttämään muutaman sovelluksen käyttöä ilman sen suurempia koulutusilmoittautumisia.

Kun epävarmaa kollegaa houkutellaan mukaan digikokeiluihin, on mielestäni tärkeää suhtautua kunnioituksella hänen aiempiin tekemisiinsä. Ja on myös annettava aikaa omaksua. Sovelluksia löytyy vaikka jokaiselle vuoden päivälle, mutta entä jos yhteen olisikin aikaa tutustua rauhassa kokonainen kuukausi. Yksi kokemuskin on parempi kuin ei ollenkaan kokemuksia.

Muutos ja kehittyminen tarvitsee koko työyhteisöä. Yksi innokas opettaja ei pysty yksin muuttamaan koko organisaation toimintatapoja. Toisaalta opiskelijapalautteissa yksikin heikko lenkki saattaa riittää siihen, että koko opettajakaartille jaetaan sapiskaa osaamattomuudesta. Näenkin tärkeänä, että jokaisen opettajan kehittymisen suunta olisi eteenpäin - toisilla hieman isommilla tai toisilla hieman pienemmillä askelilla.

Kaikista ei tule koskaan huikean monipuolisia digiopettajia, mutta pienetkin kehitysaskeleet kohottavat itsetuntoa ja vievät heikoimpia digiosaajia parempaan suuntaan.

Saavutettava digipedagogiikka - mahdollisuus vai utopiaa?

Ahlman Digiosalliseksi-työpaja Saavutettava digipedagogiikka from Heli Antila

Saimme kollegani Sari Hanskan kanssa mahdollisuuden keskustella Digiosalliseksi-hankkeen päätösseminaarin työpajassamme saavutettavasta digipedagogiikasta. Ennen keskustelua hankalat ja vaikeaselkoiset käsitteet oli avattava - siitäkin huolimatta, että niitä käyteään pedagogisessa keskustelussa usein varsin huolimattomasti ja tarkoituskin saattaa vaihdella keskustelijan mukaan.

Jo pelkästään saavutettavuudesta ja esteettömyydestä ja termien käytöstä on löydettävissä lukuisia näkemyksiä. Kiistaa esiintyy siitäkin kumpi näistä kahdesta on pääkäsite ja kumpi alakäsite.

Alustuksemme diassa hyödynnämme määritelmiä, joita Turun yliopiston esteettömyysyhdyshenkilö Paula Pietilä käyttää korkeakoulujen saavutettavuutta kehittävässä OHO!-hankkeessa.

Saavutettavuus

• toimijoiden yhdenvertaisen osallisuuden mahdollistamista eri tilanteissa ja ympäristöissä (esim. palvelut, verkkoympäristöt, sovellukset, julkaisut) 
• asenteiden avoimuutta tai monenlaisuuden huomiointia suunnittelussa, strategioissa ja politiikoissa

Esteettömyys

• viittaa tavallisesti rakennettuun, fyysiseen ympäristöön
• rakennukset, opasteet, kulkuväylät, muu ympäristö ympäristössämme on jokin este, joka tulee poistaa

Työpajassamme kävimme keskustelua ajankohtaisista teemoista laajalla skaalalla. Erityisesti haimme ajatuksia kuitenkin kolmeen ydinkysymykseen:

1. Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrä on kasvanut. Miten olet hyödyntänyt digipedagogiikkaa opiskelijoiden yksilöllisiä opintopolkuja suunnitellessasi? 
2. Muutos ja kehityksen vauhdissa pysyminen ei ole aina helppoa. Miten huolehdit oman osaamisesi kehittämisestä? Millaisia koulutuksia kaipaat? 
3. Mitä lisäarvoa digi tuo opetukseesi?

Ja tässä muutamia otteita asioista ja ideoista, joita työpajassamme tuli esille:

1. Digipedagogiikan hyödyntämiseen vinkkejä

* verkko-ohjaukset ovat sekä opettaja- että opiskelijalähtöisiä

* opiskelijoille pitäisi antaa palautetta eikä vain antaa tietokoneen tarkistaa kaikkea

* osa ei selviä perustaitojensa puuttuessa verkko-opinnoista

* lähipäivänä opastetaan tehtävät verkko-opintoja varten

* verkkoon siirtyminen voi pelottaa opiskelijaa, tarvitsee opettajan tueksi

* vaihtoehtoja on paljon, mutta täytyy osata valita kullekin opiskelijalle niistä oikea 

* Moodleen voisi saada viestin, joka kertoo opiskelijalle, että tehtävä on palautettu ajoissa 

* erityistukea tarvitsevat huomioitava mm. vierihoidolla ja lähiopetuksena sekä tavoitteissa, verkkotehtävät ja työssäoppiminen painopisteenä toisille paremmin digin hallitseville (= yksilölliset polut, jotka voivat tosin olla haastavia)

* maahanmuuttajien (luku- ja kirjoitustaidottomat) kanssa digipedagogiikan hyödyntäminen voi olla hankalaa, jos opiskelija ei osaa käyttää edes hiirtä -> valtava digiloikka

2. Tähän kaivataan lisäkoulutusta

* on paljon työkaluja, joista ei tiedä, minkä valita -> jokin paikka olisi hyvä, jossa avataan, mihin mikäkin apuväline toimii ja mitä on tarjolla mihinkin asiaan (mm. seminaareissa, työpajoissa)

* lyhyitä koulutuksia, vierihoitoa, päivän koulutuksia, itse tekemistä

* digiopettaja, joka kyselee, mitä opettajat todella tarvitsevat ja räätälöivät koulutuksen sen mukaan

* koulutus -> aikaa arkeen, jotta saa suunnitelmat vietyä omaan opetukseen

* tiimi/työpari on hyvä muutosta tehtäessä -> muutos saadaan aikaan paremmin kuin yksin

* osalla passiivisuutta, koska eivät etsi tai löydä kiinnostavia koulutuksia

* tiedonhallinnan koulutuksesta pulaa opettajilla

* verkostoitumiskoulutusta, jos omassa yhteisössä ei ole kiinnostuneita (hanketyöt)

3. Lisäarvoa digistä

* isot ryhmät -> digi nopeuttaa ja tehostaa opetusta, havainnollistaa

* tuo vaihtelua opetusryhmiin, virkistyminen

* mahdollistaa ajasta, paikasta riippumattoman ohjauksen

* säästää aikaa ja rahaa, kun käyttää sitä oikein

* opettajan etätyömahdollisuus (Skype)

* digi tuo vaihtoehtoja- katkaisee perinteisen opetuksen, palautteen antaminen on nopeaa

* huono asia on 24/7 -elämä eli opiskelijat ottavat yhteyttä missä ja milloin vain

* huonoa tietosuoja-asiat erilaisissa ryhmissä

* vertaisohjauksen hyödyntäminen onnistuu

Mitä on saavutettava digipedagogiikka?

* opiskelijan näkökulma: digipedagogiikan tulisi olla tasa-arvoista kaikille

* laitesaavutettavuus -> (esim. piuhat eivät toimi, järjestelmät vaikeakäyttöisiä)

* tilat pitäisi olla varustettu niin, että kaikkia laitteita voidaan ja osataan käyttää, teknisten laitteiden ja sovellusten toimivuus tärkeää

* netin nopeus voi vaikeuttaa

* haitari suurenee: osa opettajista vielä viime vuosisadalla, osa pysyy mukana

* ei digiä digin vuoksi: läsnäolo luo hyvinvointia

* myös työnhaku muuttunut -> osattava käyttää ja hyödyntää digiä monessa muussakin asiassa yhteiskunnassa kuin pelkästään oppimisessa

* enemmän tukea tarvitseville, itsenäisemmin pärjäävät voisivat opiskella automatisoidummin

* yhdessä kokeileminen -> oppiminen, huomaa etteivät kaikki sovellukset aina sovi itselle

* kokeilujen kautta voi alkaa kehittää pedagogiikkaa

* omien taitojen ja elämän tilanteen mukaan opiskelevat (mm. etäopiskelu, lähiopiskelu, pajat omien taitojen mukaisesti) -> jää enemmän aikaa eniten tukea tarvitsevien opastamisen ja ohjaamiseen.

-  -  -
Kaikki Digiosalliseksi vai osattomaksi -seminaariin liittyvät bloggaukset kootaan seminaarin sivulle.

Valmaopettaja Tauno Mathlin Tredusta: Hankkeen myötä innostuin itsekin digiasioista

- On oikeastaan sattumaa, että päädyin mukaan Digiosalliseksi-hankkeeseen. Olin itsekin aluksi hieman ennakkoluuloinen digitaalisuuden lisääntymistä kohtaan, vaikka tiedostinkin sen tärkeän merkityksen. Omakin asenne ja käyttötaidot ovat muuttuneet selvästi hankkeen aikana, kuvailee valma-ryhmän opettaja Tauno Mathlin Tredusta.

Mathlin oli ennen Digiosalliseksi-hanketta toiminut Moodle- ja Wilma-vastaavana ja digiasioista vastaavana omassa tiimissään, joten häntä pyydettiin Sonja Patakankaan työpariksi heti hankkeen alussa vuonna 2016. Tredun Digiosalliseksi-tiimissä ovat olleet mukana myös Tiina Huovila, Juha Suvanto, Minna Haaga, Sari Maaninka, Anne Erkinheimo-Kyllönen ja Harri Havanka.

- Alussa olimme Sonjan kanssa hankkeessa kaksin ja toiminnan ja hallinnollisten asioiden yhdistäminen tuntui haasteelliselta. Myös oma päätyö oli aika kokonaisvaltaista. Onneksi Tiina Huovila saatiin mukaan melko pian, hän muistelee.

Ammatinvalintapelin kehittäminen

Ammatinvalintapelin suunnittelu oli jo hankkeen alussa yksi keskeisistä tavoitteista. Työ aloitettiin miettimällä ammatinvalintakorttien digitalisointia peliksi.
Ammatinvalintapeliprojekti on ollut pitkä tie. Aluksi alettiin suunnitella tasohyppelypeliä, jota yksi opiskelija koodasi. Opiskelija valmistui ja IT-vastaava vaihtoi työpaikkaa, joten ideat muuttuivat matkan varrella moneen kertaan. Peli julkistetaan Digiosalliseksi-hankkeen päätösseminaarissa. Iso projekti ollaan saamassa onnellisesti maaliin.

- Pelin jatkokäytöstä ei ole tietoa. Voi olla, että kehitystyö jatkuu. Peli julkaistaan Tredun sivustolla ja sieltä löytyy eri ammattialojen 360-kuvia ja sisältötietoa. Pelaaja vastaa 20 kysymykseen ja ohjautuu oman kiinnostuksensa pohjalta valituille ammattialoilla. Näin hankkeen viimemetreillä voi todeta, että Digiosalliseksi-hankkeesta seurasi hyvää. On vaatinut voimakasta riuhtomista irti päätyöstä, että myös hankkeelle jää aikaa. Aika yleistä opetusalalla, että työnjako hankkeen ja opetuksen välillä on hankalaa, hän kuvailee.

Mathlinin kokemuksen mukaan moni opettaja ei halua lähteä hanketyöhön. Uusien henkilöiden houkutteleminen mukaan on aina haasteellista. Myös asenne digitaalisuutta kohtaan on hänen mukaansa hieman ennakkoluuloista. Moni arvostaa opiskelijan kohtaamista ja pelkää digitaalisuuden vähentävän sitä.

- Itsekin ajattelen, että opiskelijan kohtaaminen on tärkeintä, mutta digitaalisuutta ei voi sivuuttaa. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia, Mathlin kuvailee.

Hänen oma taustansa on draamakasvatuksen ja puheopin opinnoissa, joten opiskelijan kohtaaminen livetilanteissa on ollut tutuinta. Hän myöntää tehneensä asennemuokkausta myös omalle itselleen. Hän kuvailee itsensä kehittämistä hyvänä tienä kalkkeutumisen estossa. On tärkeää pysyä kartalla siitä mitä tapahtuu. Kun resurssit pienenevät ja maailma muuttuu, uteliaisuus ja järki sanovat, että teknologiset kehitykset vyöryvät ja niihin on mentävä mukaan. On hyvä olla kartalla siitä mitä tapahtuu.

- Ennakkoluulot eivät ole täysin hälventyneet. Perinteinenkin läsnäolo on tärkeää ja siksi etäopetusmallin miettiminen on tärkeää. Se ei voi olla koko juttu, mutta tietyissä tilanteissa digisovellukset auttavat, hän kuvailee. 

Tauno Mathlin esittelee Tredun digitiimille ammatinvalintapeliä. Kuva: Anne Erkinheimo-Kyllönen.

Muutoksia hankkeen aikana

Mitä muutoksia Digiosalliseksi-hankkeen aikana sitten on tapahtunut Tredussa? Mathlinin mukaan esimerkiksi Moodlen käyttö on lisääntynyt ja vakiintunut osaksi opetusta. Hankkeen kautta sen käyttö aloitettiin valma-ryhmässä ja siihen luotiin vahvat sisällöt. Siirtyminen verkkoympäristöön passivoi muutosvaiheessa opiskelijoita, mutta myöhemmin kokemukset ovat olleet hyviä. Valmalaiset työskentelevät Moodlessa paljon kouluaikana. Etätunneilla tehtävien palautusprosentti on huomattavasti pienempi.

- Voi pohtia onko ohjaus selkeää tai onko sanktioita liian vähän? Tunnilla tehdessä on kuitenkin helppo kysyä apua ja tehtävät etenevät paremmin. Kun saa heti apua, niin lannistumista ei tule. Lauseen alkujakin tarvitsee välillä yhdessä työstää, sillä joillekin kirjoittaminen on hyvin vaikeaa, Mathlin.

Etäopiskelun terävöittämiseksi ei ole vielä toistaiseksi löytynyt keinoja. Uusia ideoita kokeillaan jatkuvasti. Teams-alustalle on luotu yhteys opiskelijoiden kanssa, johon he voivat kommentoida opetusta. Ensin kokeilu tapahtuu luokkatilassa ja myöhemmin etänä.

Kävimme tutustumassa kahden muun oppilaitoksen etäopetusmalleihin ja kuulimme kokemuksia siitä, miten se Valma-koulutuksessa toimii. Nyt pohditaan kuinka laajassa mittakaavassa ja kuinka aktiivisessa käytössä etätyöskentelyä tullaan käytännössä hyödyntämään, hän miettii.

Hankkeen myötä yleiseen opetuskäyttöön päätyivät Tredussa myös kyselytyökalut kuten Kahoot Tietovisat ovat osoittautuneet suosituiksi. Padleteilla on tehty mind mappeja. Mathlin on huomannut, että kun opettaja käyttää tekniikkaa, se tekee vaikutuksen opiskelijoihin. Opiskelija tulee mielellään moderniin luokkaan, joten motivoinninkin näkökulmasta on hyvä pysyä kehityksessä mukana.

Hankkeen aikana on käyty keskustelua kollegoiden kesken ja järjestetty pienimuotoisia koulutuksia esimerkiksi Padletin ja Moodlen käytössä. Työyhteisön aktivointi on onnistunut, mutta parantamisen varaa löytyy edelleen. Kollegoiden auttamista on myös kysymyksiin vastailu. Lisäksi tiimin palavereissa on kerrottu hankkeesta sekä houkuteltu opettajia hankkeen maksuttomaan koulutukseen.

Myös opiskelijoita on osallistettu digihommiin. Omissa ryhmissä tavoitteet ovat suhteellisen hyvin toteutuneet. On ollut QR-kooditehtaita ja kaksi ryhmää ovat suunnitelleet ammatinvalintapeliä.

- Moodlen ja opittujen sovellusten käyttö jää elämään, sovelluskammo on kadonnut ja kaikkea hyödyllistä uskalletaan nyt ottaa käyttöön. Kaikkea teknistä apua otan mielelläni vastaan. Toivottavasti ammatinvalintapeli jää sivuille. Erittäin kivoja olleet yhteistapaamiset muiden oppilaitosten kanssa. On aina hyödyllistä kuulla mitä muualla tapahtuu, Mathlin kiteyttää.

Haasteitakin on. Tredun kaltaisessa laajassa organisaatiossa osaaminen voi hukkua eikä leviä toimipisteestä toiseen. Yhteiset koulutukset ovat tärkeäitä. Lisäprojektikin tekisi hyvää, sillä ihmisillä on halu oppia ja itsensä kehittämisen tärkeä merkitys ymmärretään.

Siltavalmennuksen digivalmentaja Metti Löfberg: “Olen teknologia-insinöörin ja humanistin välillä oleva ihmissanakirja”

Kuvassa tutustutaan sosiaalisen median käyttötapoihin meemien kautta. Kuva matkii Ellen DeGeneresin Oscar-juhlissa 2014 ottamaa valokuvaa, josta tuli viraali-ilmiö. Kuva: Siltavalmennus.

Digivalmennus on monimuotoista työtä. Siltavalmennuksen digivalmentaja Metti Löfberg kertoo, että työpajaharjoittelu saattoi lähteä työpajassa liikkeelle tietokoneen avaamisesta ja kielteisen asenteen muokkaamisesta.

- Aiemmat digikokemukset olivat niin negatiivisia, että itsetunto oli täysin nollassa. Osa asiakkaistamme koki, että muut osaavat kaiken ja hän ei mitään. Hiljalleen tämä oli johtanut asenteelliseen kieltäytymiseen digitaalisuudesta. Ja samaan aikaan jollain muulla samassa ryhmässä saattoi olla jo varsin monenlaisia digikokemuksia, Löfberg kertoo.

Kuva: Siltavalmennus

Suosituksi workshopiksi nousikin “Eroon digikauhusta!”, jota Löfberg sai vetää useita kertoja. Monille digitaidoissaan jälkeen jääneille jo ajatus digikoulutuksesta saattoi olla kauhistuttava. Kursseilla oletetaan usein osallistujien jo osaavan, joten pelkästään kynnys lähteä kurssille suuri.

Usein varsinainen ongelma onkin liittynyt asenteisiin, ei suoranaisesti osaamiseen. Työpajoissa on puhuttu myös digitaalisuuteen liittyvistä traumoista sekä suurista haasteista. Samalla on helpotettu ja pilkottu perusasioita ja käyty ne yksitellen läpi.

Oppijat tulevat erilaisista taustoista

Siltavalmennuksen asiakunta koostuu hyvin erilaisista taustoista tulevista ihmisistä. Metti Löfberg kertoo Digiosalliseksi-hankkeen aikana valmentaneensa kuntouttavan työtoiminnan, sosiaalisen kuntoutuksen ja osallisuutta vahvistavan kuntouttavan työtoiminnan, päihdekuntoutuksen ja rikostaustaisten kuntoutuksen asiakkaita sekä kouluttaneensa myös Siltavalmennuksen koko henkilöstöä.

Samassa ryhmässä saattoi olla yhdeksättä luokkaa suorittava 15-vuotias nuori ja vanhimmat työkuntoutujat olivat jo yli kuudenkymmenen. Toisinaan Löfberg piti kaikille yhteisiä workshopeja, joskus edettiin pienimmissä ryhmissä ja yksilövalmennuskin oli tarvittaessa mahdollista.

Ikä näkyi digitottumuksissa niin, että nuoret olivat hyviä kännykällä, mutta tietokoneella työskennellessä heillä saattoi olla suuriakin ongelmia. Diginatiivius liittyykin Löfbergin kokemuksen mukaan someen ja appi-ajatteluun. Asiakirjan luonti on vaikeaa ja tietoturvaa ei välttämättä tunneta. Hupisovellukset osataan, mutta moni tärkeä asia on jo hyvin vierasta. Esimerkiksi Office365 on tutustumisen arvoinen ympäristö kaikille.

- Koen, että työni on ollut vaikeaa ja haastavaa, mutta kivaa se on ollut. Usein näkee, että digiä yritetään pakottaa itseisarvona, joten kielteisesti asiaan suhtautuvat vastustavat sitä viimeiseen saakka. Omasta mielestäni digitaalisuus ei ole itseisarvo, mutta siitä kannattaa ottaa irti se mistä on helpotusta. Kaikkea ei tarvitse tehdä digitaalisesti, otetaan vain hyödyt irti, Löfberg kuvailee.

Isoissa ryhmissä toimiminen voi olla itsetuntoa kohottavaa. Ihmiset näkevät, että kaikki muutkaan eivät tajua. Ja opettajakin saa tehdä virheitä, joita voidaan selvitellä yhdessä.

Kaikkia laitteita on käytetty aiheriippuvaisesti. Sähköinen CV ja asiakirjat on tehty koneella, Kahootia ja muita app-sovelluksia on hyödynnetty puhelimella. Myös omia laitteita on koulutuksissa käytetty ja testattu miten erilaista puhelimella ja koneella toimiminen saattaa joissain tilanteissa olla.

Digiosalliseksi-hanke Siltavalmennuksessa

Siltavalmennuksessa Digiosalliseksi-hankkeessa aloitti Mikko Huotari. Heinäkuussa 2017 digivalmentajana jatkoi Metti Löfberg Huotarin siirryttyä muihin tehtäviin.

- Mikko jätti paljon dataa aiemmin tehdyistä asioista. Havaintoni oli se, että aika paljon oli tehty teknologia edellä. Oma osaamistasoni on kaukana teknologisesta ajattelusta, joten otin itse toimintani fokukseksi kaikkien nostamisen samalle tasolle digiosaamisessa, jottei kuilu enää entisestään kasva. Halusin työskennellä ihminen edellä, Löfberg kuvaa.

Asiakkaat ovat lähteneet hyvin digimaailmaan mukaan. On edetty tavallaan heikomman ehdoilla, mutta vahvimmilla osaajilla on ollut mahdollisuus kokeilla portfoliopohjia ja sähkökalenteria yms., joten etevämmätkin ovat päässeet kehittämään omaa osaamistaan. Kaikkea ei ole ehditty, esimerkiksi Löfbergin suunnittelemaan chat-robotiikkaan ei ole vielä päästy.

- Ohjaaminen on erilaista osaaville ja niille, jotka eivät osaa. Teemme yhdessä harjoitteluja perusasioiden kanssa. Toistoja tehdään paljon ja unohtuneita asioita muistutetaan mieleen niiden avulla. Uusiin asioihin tutustutaan niin, että kukin saa siitä parhaan hyödyn, Löfberg kertoo.

Kun osa tekee yhdeksättä luokkaa koko vuoden ja kuntouttava työtoiminta kestää pari kuukautta, myös digivalmennukset ovat kestoltaan hyvin erilaisia. Joskus on ollut yhden päivän tietoturvasessio, tarvittaessa koulutus on jatkunut jopa kahdeksan viikkoa.

- Yhdistin perustaitojen vahvistamiseen vapaan kirjoittamisen kurssin eli kirjoitus- ja digitaidot. Opiskelijat innostuivat siitä. Työskentely oli mukavampaa, kun sai pohtia molempia osa-alueita. Oppiminen tapahtui työskentelyn sivussa, Löfberg kertoo.

Ihmisläheinen koulutus otettiin hyvin vastaan ja palaute oli positiivista: “ihanaa että jaksoit kuunnella minua idioottia. Ihana huomata, ettei itsessä ole vikaa.”

- Digikentällä asiat muuttuvat nopeasti, joten on ihan ok, ettei osaa. Osallisuus-ajatus on tärkeää. Työni on onnistunut, kun ihmiset tuntevat osallisuuden tunnetta. Ihminen on osallistunut, vaikkei tajunnut mitään. Samoja asioita käytiin sitten läpi yksilövalmennuksena, jolloin oli mahdollisuus keskittyä juuri sen ihmisen merkityksellisiin asioihin, Löfberg kuvailee.

Koulutusta myös henkilökunnalle

Digiosalliseksi-hankkeen puitteissa Siltavalmennuksen henkilökunnalle järjestettiin kalenteri- ja sähköpostityöpajat. Kaikilla olivat perustaidot hallussa, jokainen oli lähetellyt asiakirjoja, osasi lukea intraa ja oli saanut kalenterikutsuja. Monelle sähköinen kalenteri oli kuitenkin vieras, mutta Siltavalmennuksessa on nyt siirrytty siihen kokonaan siihen.

Sillan työntekijät tutustuvat O365-ympäristöön. Kuva: Siltavalmennus.

- Projekti ei ollut helppo. Olen saanut olla paljon tukena, sillä tietoturva-asiat ovat pohdituttaneet. On mietitty, kuka näkee oman kalenterin. Tämän syksyn tavoitteena on saada ohjaajien ja valmentajien taidot sille tasolle, että he voivat jatkossa myös ohjata asiakkaita esimerkiksi nettipankin käytössä ja kirjastolainojen uusimisessa, Löfberg kertoo.

Kalenterityöpajassa kaikki osallistujat suunnittelivat kuvitteelliset juhlat ja pohtivat digitaalisuuden hyödyntämistä. Osallistujat piilottelivat kalentereihin yllätystietoja, etsivät ja kommentoivat salaisia tapahtumia. Asiat opittiin pelinomaisesti leikkien.

- Toivon, että ehtisin vielä syksyn aikana tehdä materiaaleja, jotta oppiminen jatkuu hankkeen jälkeenkin. On koonnut digimapin, joka tulee intraan kaikkien hyödynnettäväksi. Materiaalissa kerrotaan Suomi.fi-tyyppisesti mitä kaikkea on olemassa ja mitä kaikkea voi neuvoa. Sähköistä materiaalia on helppo myös päivittää, Löfberg kertoo.

Suurin hankkeen aikana syntynyt hyöty on asenneilmapiirin muutos ja digiosallisuuden vakavasti ottaminen. Siitä on tullut osa kokoaikaista valmentamista. Muutosta on tapahtunut myös viestimistavoissa. WhatsApp-ryhmät ovat lisääntyneet. Viestimisen ja jakamisen tapa on digitalisoitunut. Skypen välityksellä harrastetaan jopa toimistojoogaa.

- Olen itsekin oppinut paljon. Olen huomannut miten monenlaisia tarpeita ja osaamista ihmisillä voi olla ja miten eri tavoin samat asiat voi nähdä. Olen pohtinut myös omaa identiteettiäni: ajattelen olevani teknologia-insinöörin ja humanistin välillä oleva ihmissanakirja. Monet ovat tippuneet kelkasta, koska kaikki on selitetty liian vaikealla kielellä ja on tullut väärinymmärryksiä. Luullaan, että he eivät osaa käyttää ohjelmaa, mutta totuus onkin, että he eivät osaa puhua insinööriä.

- Ohjeistukset on purettava selkokielellä ja esimerkiksi robotiikassa olisi keskittyvä teknisten asioiden lisäksi pohtimaan miten roboteista saadaan mahdollisimman suuri hyöty itse käytännön työhön, Löfberg miettii.

Opettaja digiviidakossa

Millaista tukea digiope tarvitsee 23102018 from Heli Antila



Eilisessä Digiosalliseksi-webinaarissani keskustelimme opettajan muuttuneesta työnkuvasta ja digitaalisen tekniikan ja pedagogiikan välisistä suhteista. Sekä tuen tarpeesta.

Tein webinaaripäivän aamuna häkellyttävän päätöksen. Lisäsin dioihini 18 vuotta vanhan lähteen. 

Ja ihan tarkoituksella.

Satuin nimittäin mielenkiintoisen artikkelin äärelle ja olin hämmästynyt siitä, kuinka tutuilta monet siinä mainituista asioista tuntuvat tänä päivänäkin.

Tuo kyseinen artikkeli oli:
Willman, Arto: Opettajan jaksaminen puntarissa: opettajuuden rajoja etsimässä
Julkaisussa: Harra, Kimmo (toim.) Opettajan professiosta. Artikkelisarja. Helsinki: Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö OKKA, 2000. (OKKA-vuosikirja, nro 1). ISBN 951-98120-5-9. s. 107-116. 

Arto Willman kirjoittaa opettajan ammatin muuttumisesta entistä haasteellisemmaksi ja vaativammaksi. Hän tuo esille monia tuoreissakin tutkimuksissa mainittuja asioita kuten erityisesti luokan ulkopuolisen työmäärän lisääntymisen, entistä monimutkaisemman tiedon käsitteen ja valtavasti lisääntyneen tiedon määrän sekä muutokset oppimiskäsityksessä ja arvomaailmassa.

Tekstistä itselleni kolahti erityisesti yksi tärkeä asia, jota en ollut aiemmin pohtinutkaan. Tämä huomioni liittyi koulun yhteiskunnalliseen suhteeseen. tekstissä mainitaan, että koulutusta arvioidaan kuin se olisi irrallaan muusta yhteiskunnan toiminnasta. Ja tätä tehdään myös kouluorganisaatioiden sisällä. Willmanin mukaan vain harvat opettajat ajattelevat työtään yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

Samanaikaisesti koulun arviointiin ja toimintaan tulee kuitenkin vivahteita esimerkiksi yritystoiminnasta. Koulutuksen arviointia on tehty taloudellisessa viitekehyksessä, mikä on johtanut muun muassa resurssien pienenemiseen ja opetusryhmien kasvuun.Koulutusta on myös kaupallistettu, mikä ei sinällään ole mielestäni huono asia. Sitä on kuitenkin saatettu jossain tapauksissa tehdä laadun kustannuksella. Ja näin ei saisi koulutuksen tapauksessa tietenkään saa olla.

Resurssikeskustelua

Keskustelimme eilisessä webinaarissa paljon myös sanasta, joka toistuu opettajiston puheissa nykyisin usein: eli resursseista. Osallistujien mielipiteissä tuli esille, että pienentyneitä resursseja käyteään helposti tekosyynä asioiden tekemättömyydelle ja huonommalle hoidolle.

Varmasti on myös totta, että opettajan on yhä vaikeampi ehtiä tehdä kaikkia tarvittavia asioita annetussa ajassa. Aika kun on vähentynyt, tehtävät lisääntyneet ja opiskelijatkin muuttuneet siinä sivussa.

Ehkäpä koko työn kuvaa tulisikin miettiä uudesta näkökulmasta. Mitä on välttämätöntä tehdä ja voisiko sen tehdä jotenkin toisin? Jotenkin uudella tavalla? Vaikkapa digitalisaatiota hyödyntämällä. Oli mukava kuulla, että webinaarin osallistujien työorganisaatioissa oli näitä keskusteluja jo käytykin yhdessä koko työyhteisön kanssa.

Eilisissä keskusteluissa kävi selvästi ilmi myös se, että yhteisöllisyys kollegojen kesken on muutosten keskellä se suurin tuki. IT-tuki on usein tiimityökaveria kauempana ja asioita voi opetella ja ratkaista myös yhdessä opiskelijoiden kanssa. Digiajan lohdullinen huomio on se, että kukaan ei osaa kaikkea.

Opettaja voi siis unohtaa ennakkoluulonsa ja ryhtyä digiopeksi rauhallisin mielin. Mokaaminen on sallittua ja sitä tekevät digimaailmassa kaikki. Kannattaa siis kokeilla erilaisia sovelluksia rohkeasti.

Tärkein tukikin löytyy eilisten keskustelujen perusteella omasta kollegasta, jonka kanssa voi kokeilla yhdessä vaikkapa yhteisopettajuutta. Näin kenties haasteellisilta tuntuvat digikokeilutkin ja niihin liittyvät epäonnistumisetkin voi tehdä turvallisesti yhdessä.

Kiipulassa verkkotyöskentelystä tuli osa arkea Digiosalliseksi-hankkeen aikana

Joskus kuulee väitteitä, ettei erityisopiskelija voi opiskella verkkoympäristössä. Tästä olen nyt omien kokemusteni kautta aivan eri mieltä. Kiipulan tavoitteena oli luoda verkko-oppimisympäristö Digiosalliseksi-hankkeen aikana. Nyt monisteista on siirrytty lähes paperittomaan opiskeluun ja digitaalisuudesta on tullut meille osa arkea, kuvailee opettaja Tommi Natri.

Hankkeen alkaessa sosiaali- ja terveysalan perustutkinto-opiskelijoille hankittiin iPadit. Silloin tiedettiin ammatillisen reformin tulosta, työvaltaisen oppimisen ja yksilöllistämisen lisääntymisestä. Tarve siirtyä digitaalisiin työkaluihin tiedostettiin ja aiemmin käytössä olleelle Google Drivelle haluttiin löytää toimivampi vaihtoehto.

Drive oli opiskelijoillemme vaikea käyttää ja hallita. Tiedostot piti kopioida ja nimetä uudelleen, joten sekaannuksia tuli. Otimme kokeiluun Google Classroomin. Se osoittautui hyväksi valinnaksi ja oli opiskelijoille tarpeeksi helppo, yksinkertainen ja selkeä, Natri kertoo.

Valmakoulutuksessa on ollut mahdollisuus kokeilla erilaisia
 tietoteknisiä uutuuksia. Kuvassa Heidi Viitikko tutustuu pahvisen
360-kuvien katselulaitteen avulla virtuaaliseen maailmaan.
Kuva: Tommi Natri

Kiipulan Valma-ryhmää opettava Heidi Viitikko kertoo myös käyttäneensä Classroomia valmalaisten kanssa erityisesti matematiikan ja fysiikan opiskelussa. Alkuun uuden ympäristön kanssa tarvittiin paljon ohjausta, mutta opiskelu lähti nopeasti sujumaan.

• 
  Classroom kopioi jokaiselle opiskelijalle tehtävät ja nimeää ne valmiiksi opiskelijan nimellä. Esimerkiksi Moodlessa opiskelijan täytyy luoda vastaustiedostonsa itse. Classroomin vahvuutena ja toisaalta myös heikkoutena on yksinkertaisuus. Esimerkiksi Forms-kyselyiden ominaisuudet ovat rajallisia ja Moodlea heikompia. Peruskäyttöön työkalut ovat selkeitä, Natri kertoo.

Automatiikka kiinnostaa

Classroomin rinnalla perustutkinto-opiskelijat käyttävät muun muassa Turun yliopiston luomaa Villeä. Se mahdollistaa valmiiden tehtäväpakettien käytön ja pelillisesti rakennetut tehtävät ovat olleet opiskelijoille mieleen. Peruskoulukäyttöön suunniteltu Ville toimii Kiipulassa hyvin, sillä moni opiskelijoista on käynyt mukautetun peruskoulun. Tehtävien vaikeusaste on juuri sopiva esimerkiksi matematiikassa ja äidinkielessä. Oppikirjojen tehtävät ovat usein liian haastavia. Villessä sopivaa materiaalia on helppo räätälöidä.

Sote-alan opiskelijoilla tavoite oppia kirjoittamaan asiakieltä. Puhe- ja yleiskielen erottaminen voi olla vaikeaa. Pelilliset harjoitukset Willessä ovat kivoja ja toimivat hyvinä harjoituksina. Automatisointi tarkistaa tehtävät ja opiskelija ja opettaja saavat tietää virheiden määrän. Tarkistamisessa kannattaa hyödyntää analytiikkaa, sillä opettajan tekemä tarkistaminen on aina virhealtista, Natri pohtii.

Moodleen hän suunnittelee lääkematematiikan harjoituksia, joiden tarkistuksessa myös hyödynnettäisiin ohjelmien tarjoamaa automaattista tarkistusta.

Mielikuva siitä, että erityisopiskelija ei voi opiskella verkossa on osoittautunut vääräksi. Opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä, asiat ovat pysyneet järjestyksessä ja löytyneet helposti. Kassi täynnä sekaisin olevia monisteita on jäänyt historiaan. Matematiikassa teemme kuitenkin edelleen välillä harjoituksia kynän ja paperin avulla, Natri kuvailee.

Yhteistyö tiivistynyt opiskelijoiden ja opettajien kanssa

Kiipulalla on toimintoja useissa eri toimipisteissä. Yhteisenä ohjenuorana on suositus verkon hyödyntämisestä. Tommi Natri on esitellyt ja neuvonut Classroomia sekä pitänyt työpajoja Kiipulan tilaisuuksissa. Natri ja Viitikko tietävät Tampereella kaikkien kollegojen hyödyntävän jo Classroomia opetuksessaan. Myös muissa toimipisteissä sitä on kokeiltu, mutta keskitettyä Classroomin käyttö ei koko Kiipulassa ole. Moodlella on edelleen vahva asema monissa oppilaitoksissa, mutta Natrin ja Viitikon kokemuksen mukaan se voi olla erityisopiskelijalle hankala. Kiipulassa Moodlea käytetäänkin melko vähän.

Valma-ryhmässä ohjelmistojen käyttö riippuu aina ryhmästä. Alussa Classroomia opeteltiin paljon ja osa käyttää sitä edelleen. Jossain vaiheessa osa opiskelijoista hyödynsi ohjelmaa poissaolojen aikana tehtävien tekoon. Poissaolojen vähennyttyä käyttökin jäi vähemmällä, Viitikko kertoo.

Toisaalta Digiosalliseksi-hankkeen mukana tullut kokeilukulttuuri muutti Valma-ryhmän opiskelua paljon. Yhteen sovellukseen ei erikoistuttu, vaan lähdettiinkin kokeilemaan useita erilaisia vaihtoehtoja.

Kun tulin mukaan hankkeeseen, löysin paljon uutta ihanaa ja mahtavaa kokeiltavaa. Harjoittelimme opiskelijoiden kanssa erilaisten välineiden käyttöä, niin omien laitteiden kuin iPadienkin. Kokeilimme erilaisia sovelluksia, teimme sarjakuvia, bloggauksia, videoita, valokuvausta, opeteltiin Googlen työkaluja, luettelee Viitikko.

Kokeiluista kokemuksiksi

Kokeiluista syntyi hyviä kokemuksia. Opiskelijat olivat innoissaan saadessaan käyttää omia kännyköitään oikeasti työn tekemiseen. Osa opiskelijoista osti appeja omiin kännyköihinsä, esimerkiksi sarjakuvaohjelmia. Myös sähköpostin käyttö lisääntyi osalla opiskelijoista. Valokuvaaminen ja kuvien siirto blogiin olivat innostavia harjoituksia ja vastavuoroisesti opiskelijat opettivat Heidi Viitikolle Instagramin ja Snapchatin käytön.

Koulun laitteiden hyödyntämisessä on se ongelma, että kaikilla ei ole padia ja samanlaisia kannettavia kuin koulussa. Opiskelijoiden mukaan kirjoittaminen on omalla laitteella helpompaa ja kaiken saa itselle talteen. Niitä on käytettävä, mitkä helpottavat kirjoittamista. Oma laite kulkee aina mukana ja sen perusjutut ovat hallussa, hän kertoo.

Kollegoiden ohjaus on on ollut yksi tärkeä osa Tommin Natrin toimenkuvaa
Digiosalliseksi-hankeessa. Kuvassa Mia Piiparinen perehtyy Google
Classroomin uusiin ominaisuuksiin.
Kuva: Anne Seppälä

Perustutkinto-opiskelijoita opettava Tommi Natri ei pysty tekemään omien opiskelijoidensa kanssa yhtä paljon kokeiluja, koska selkeät tutkintotavoitteet rajoittavat. Tästä syystä hän on keskittynyt etsimään opetuksessa mahdollisimman hyvin toimivia laitteistoja. Selainpohjaiset sovellukset toimivat yleensä kaikilla laiteilla. Eri sovellukset eivät toimi automaattisesti kaikkien opiskelijoiden puhelimilla, eikä kukaan opettaja voi hallita kaikkien omien mobiililaitteiden toimintatapaa.

Hankkeen kautta on ollut mahdollista ostaa softia. Uudet opiskelijat eivät saa enää iPadeja ja omissa laitteissa on erilaisia sovelluksia. Osalla opiskelijoista on käytössään oma läppäri, joka toimii parhaiten, osalla on vain kännykkä. Perustutkinnossa on paljon kirjoittamista, mikä on haasteellista. Mietin, että onko omien laitteiden käyttö ihan tasa-arvoista. Periaatteessa jokainen tarvitsisi yhdistelmän: läppäri, tabletti ja kännykkä. Pelkkä kännykkä ei riitä, sitten on käytettävä lisänä koulun laitteita, Natri kuvailee.

Tommi Natri ja Heidi Viitikko ovatkin pohtineet suosituslaitelistan tekemistä, jotta kaikilla opiskelijoilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet käyttää tasavertaisia laitteita oppimisensa tukena.

Joskus olen miettinyt, pitäisikö hommata leasing-koneet opiskelijoille. Koneilla olisi pieni aloitusmaksu ja opintojen jälkeen ne voisi ostaa itselleen. Jos käytetään eri laitteita ja eri versioita, opettajan on osattava paljon osatakseen neuvoa. Ammattiopettajat eivät välttämättä tunne erilaisten laitteiden kirjoa. Paremmilla laitteilla kaikki toimii ja huonoilla ei mikään. Tarvitsisimme digivälinekirjastoa, Natri ja Viitikko kuvailevat.

Valma-opetuksessa on tehty tiivistä työparityötä. Työparilta on kysytty vinkkejä ja uusia virikkeitä ja kokemuksia on jaettu. Uusista ominaisuuksista on vinkattu muille opettajille ja samoja kursseja on pidetty yhdessä.

Opiskelijatkin olleet innokkaita. Alkuun kaikki tuntui piiperrykseltä, mutta lopulta palaute oli hyvää. Nyt koulua on käyty kaksi kuukautta ja arvioinnissa melkein kaikki opiskelijat ilmoittivat digitaitojensa vahvistuneen. He myös perustelivat ja kertoivat esimerkkejä. Koen, että ollaan oikealla tiellä. Itsekin olen päässyt reipastumaan asioissa. On voinut vapaasti kokeilla ja on päässyt omista ennakkoluuloistaankin eroon, Heidi Viitikko kuvailee.

Helpottavaa on ollut huomata, että kaikkea ei tarvitse tietää ja osata. Asioita voidaan tutkia myös yhdessä opiskelijoiden kanssa. Joskus on tutkittu yhdessä miksi joku ei toimi tai mitä milläkin sovelluksella saa tehtyä. Yhteinen ongelmanratkaisu on lähentänyt opettajan ja opiskelijan suhdetta.

Henkilöstöltä kiitokset

Myös Kiipulan henkilöstö piti Digiosalliseksi-hanketta hyvänä. Hanke mahdollisti uusien työkalujen käyttöönoton. Opettajan superkiireisessä työssä se ei olisi ollut mahdollista ilman hanketta. Hankeresursseilla on voinut keskittyä kehittämiseen ja jakaa kokemuksia muulle työyhteisölle. Hanke on mahdollistanut uuden askeleen ottamisen.

Yleistä keskustelua käydään siitä, että digitalisaatio säästää ja helpottaa. Kukaan ei ole konkretisoinut miten. Itse näen, että digitalisaatio työllistää opettajaa entistä enemmän. Minua kiinnostaisi keinoälyn hyödyntäminen myös opetuksessa, että digitaalisuudesta saataisiin oikeasti helpotusta. Opettajan perustyö ei saa olla tehtävien korjausautomaatti, jos analytiikka voi hoitaa saman asian. Tärkeintä on opiskelijan ohjaus, Natri kuvailee.

Hän opettaa YTO-aineita. Useiden eri aineiden opettaminen ilman tietotekniikkaa olisi haasteellista. Natri kaipaa yksilöllisen polun järjestelmää, jossa pystyisi seuraamaan opiskelijoidensa etenemistä.

Wilma on kömpelö, hidas ja kankea. Ei sillä pysty seuraamaan päivittäistä etenemistä. Tällä hetkellä käytän seurannassa Excel-taulukkoa, mutta parempiakin vaihtoehtoja on varmasti olemassa. Liian usein on opetus etenee ryhmämuotoisesti kuin juna ja poissa ollessa helposti putoaa kärryiltä. Verkko mahdollistaa tehtävien säilymisen ja hyödyntämisen myöhemminkin, Natri pohtii.

Hän kertoo muistuttaneensa opiskelijoitaan läsnäolon tärkeydestä. “Kun olette paikalla, kaikki järjestyy. Jos ette ole paikalla, emme aina voi auttaa.“ Tähänkin on kokeiltu erilaisia virtuaalisia läsnäolon tapoja kuten WhatAapp-ryhmiä ja Googlen Meet -ohjelman avulle pidettyjä videokokouksia. 

Digiosalliseksi on ollut hyvä hanke myös siinä mielessä, että se on kestänyt tarpeeksi kauan. Hanketyöskentelystä on tullut arkea ja toiminnot ovat juurtuneet arkeen. Nyt ollaan uuden edessä. Paljon tekemistä on vielä edessä, mutta olen iloinen tämäntyyppisistä ohjelmista kuin Ville, Natri summaa.

Muissa osahankkeissa on ollut eri oppilaitoksia, jokaisen kehityskohteet ovat olleet hieman erilaisia. Natri kuvailee, että on ollut inspiroivaa myös kuulla muiden tekemisistä.

Verkossa ohjaaminen - mitä kaikkea se vaatiikaan?

Sasky26042018 from Heli Antila
 

Digiosalliseksi Workshop Digitaalisuus erityisen tuen opiskelijan ja hänen ohjaajansa työkaluna pidettiin Saskyn Mäntän toimipisteessä 26.4.2018 

Verkko-ohjaus on koulutusalan toimijoille tänä päivänä tuttu käsite. Kuitenkin niin verkko kuin verkko-ohjauskin saattavat opettajasta riippuen tarkoittaa hyvin erilaisia asioita.

Joku voi sanoa vakavin ilmein olevansa verkko-ohjaaja luotuaan Moodle-kurssin, jossa on muutama Power Point -esitys ja tehtävä. Toiset hyödyntävät opetuksessaan valtavaa määrää Internetistä ilmaiseksi löytyviä erilaisia sovelluksia ja lähes läkähdyttävät opiskelijat suurella innollaan. Kolmannet keskittyvät edellä mainittujen rinnalla tuomaan opetukseensa työelämässäkin käytettäviä projektinhallintaohjelmistoja.

Ja totta. Kaikki tämähän on verkko-ohjaamista.

Perinteinen määritelmä verkko-ohjaukselle on ollut se, että ohjaus tapahtuu Internetin välityksellä ja on ajasta ja paikasta riippumatonta.

Ajasta ja paikasta riippumattomuus on myytti, joka nousi esille Mäntänkin keskusteluissa. Vaikka verkko-ohjaus voi tapahtua reaaliaikaisesti tai viiveellä, on yhteisiä aikoja usein sovittava, esimerkiksi Skype-ohjauksissa.

Myöskään paikasta riippumattomuus ei aina onnistu. Opiskelijan harjoitteluohjauskeskustelu ei voi tapahtua avokonttorissa kaikkien työntekijöiden kuullen. Paikan on tietenkin myös oltava sellainen, että verkkoyhteys on riittävän hyvä.

Ja lisäksi aikaan ja paikkaan liittyy verkkotyöskentelyn tuoma 24/7-riski. Uskoisin, että monille verkkotyöskentelijöille tämä on ilmiönä tuttu. Sähköpostiin, WhatsAppiin tai messengeriin on aina voinut putkahtaa uusi tärkeä viesti. Täytyypä tarkistaa.

Ohjattava on kuningas tai kuningatar

Verkko-ohjauksessa on syytä muistaa, että ohjattava on aktiivinen toimija ja tavoitteena on tukea hänen itseohjautuvuuttaan. Ohjattavan oma verkko-osaaminen ja tavat työskennellä saattavat vaikuttaa ohjausmuotoon. Ei ole vain yhtä ainoaa tapaa ohjata.

Tätä ei kuitenkaan tule tulkita niin, että ohjattava aina ja kaikissa tilanteissa valitsee käytettävät sovellukset. Hänelle voisi kuitenkin olla hyvä tarjota muutamia mahdollisuuksia, joista hän saa itse valita.

Itseohjautuvuuden korostaminen ei tarkoita sitäkään, että ohjaaja odottaa aloitteellisuutta tilanteessa, jossa ohjattavalle ei sitä ole. Silloin on autettava alkuun. Sulautuva ohjaus eli välillä livenä ja välillä verkossa tukee opiskelijaa näissä tilanteissa parhaiten.

Myös diginatiiviuden käsite on syytä unohtaa. Nuoret osaavat kyllä, mutta eivät välttämättä ohjauksen kannalta olennaisia asioita. Heidän digitaalisuutensa keskittyy monesti vain viihdekäyttöön ja kun verkossa pitäisikin tehdä jotain hyödyllistä, he voivat olla avuttomina uuden tilanteen edessä.

Tuttujen vapaa-ajan sovellusten käyttö koulumaailmassa saattaa hämmentää nuorta. Ja ennakkoluulot uusia sovelluksia kohtaan voivat olla suuriakin. Kaikilla ei edes ole digitaitoja tai tarvittavia laitteita kotonaan. Erot nuorten osaamistasoissa saattavat olla jopa suurempia kuin aikuisilla.

Parhaimmillaan sovellukset hyvin hallitseva nuori saa kuitenkin harjoittelutilanteessa onnistumisen kokemuksia, jos pääsee opettamaan vaikkapa Skypen käyttöä työpaikkansa ohjaajalle. Näin nuori on ohjausketjussa se ratkaiseva lenkki, jonka ansiosta harjoittelunohjaus onnistuu verkossa.

Onnistumisen kokemusten luominen ja sitä kautta nuoren itseluottamuksen rakentaminen tuovat tärkeän tunteen omasta aktiivisuudesta. Tämä on onnellinen alku verkko-ohjaussuhteelle.

Miten ohjata harjoittelua verkossa?

Mäntän workshopissa kokeilimme Lino-muistitaulua ja Kahootia. Lisäksi tutustuimme QR-koodien luomiseen.

Entä mitkä muut työkalut toimivat ammatillisessa opetuksessa vaikkapa harjoittelun ohjauksessa?

Blogi on työkaluna hyvä. Oma osaaminen ja kehittyminen tulee hyvin esille koko opintojen aikana päivittyvässä blogissa. Parhaimmillaan siitä saattaa rakentua oman ammatillisen kasvun portfolio tai jopa työnhakua tukeva julkinen nettiportfolio.

Blogi on erilaisille opiskelijoille armelias työväline. Sen käyttö on suhteellisen helppoa, blogi sallii kepeätkin päivitykset ja oman harkinnan ja osaamisen mukaan voi painotus olla tekstissä tai kuvissa. Bloggamalla opiskelija oppii myös mediataitoja ja mediatekstin tekemistä.

Omaa osaamistaan voi esitellä myös YouTuben tai Instagramin avulla. Molemmat ovat useille nuorille tuttuja ja mieluisia sovelluksia. Myös ThingLinkillä voi luoda interaktiivisia kuvia ja tehdä hyvinkin näyttäviä harjoitteluraportteja.