perjantai 21. joulukuuta 2018

Mitä jää, kun hanke nyt päättyy?

31.12.2018 päättyvä lähes kolme vuotta kestänyt Tampereen ammattikorkeakoulun hallinnoima Digiosalliseksi-hanke sijoittui koulutuspoliittisesti mielenkiintoiseen ajankohtaan. Uudistuvan ammatillisen koulutuksen myötävaikutuksella oppilaitosten pedagogiikan ja oppimisympäristöjen innovatiivinen kehittäminen loi hyvät puitteet sekä edellytykset hankkeen toiminnalle. Samaan aikaan digitalisoitumisen vyöry oli käynnistynyt. Opetushenkilöstö halusi kehittyä.

Keväällä 2017 Opetushallituksen teettämän DIGIOPE-selvityksen mukaan ammatillisten opettajien digitaalisten välineiden ja sovellusten perusosaaminen ja saatavilla olevat välineet ovat Suomessa keskimäärin hyvällä tasolla. Selvityksessä kävi ilmi myös yksi haaste; miten saavuttaa ne opettajat, jotka ovat vielä vailla perusosaamista. Siihen haasteeseen pyrimme Digiosalliseksi -hankkeella vaikuttamaan. Hankkeemme teki Pirkanmaan alueella tavoitteellista työtä osaamisen kehittymiseksi. Saavutimme hankkeen aikana useita kymmeniä, jopa satoja, ammatillisen koulutuksen ja työpajojen opettajia sekä ohjaajia.

Digiosalliseksi-hanketta tarvittiin myös lisäämään yhteiskunnallista ja koulutuksellista tasa-arvoa sekä nuorten tasavertaisia mahdollisuuksia toimia digitaalisessa yhteiskunnassa Hanke tarjosi loistavan mahdollisuuden monelle erityistä tukea saavalle nuorelle hankkia osaamista digitaalisen yhteiskunnan palveluissa selviytymiseen. Hankkeen myötävaikutuksella monet nuoret saivat kokea ”digiosallisuutta”.  Osallisuuden tunnetta siitä, että on osallisena jossakin yhteisössä esimerkiksi opiskelun, työn tai harrastustoiminnan kautta. Kokemusta tasavertaisuudesta ja luottamusta siitä, että oppii, osaa ja onnistuu. 

Hankkeen aikana rakentui loistava yhteistyö eri hanketoimijoiden sekä hankkeeseen osallistuneiden nuorten sekä opetus- ja ohjaushenkilöstön kesken. Osaamista hankittiin ja sitä jaettiin, toista kannustettiin ja onnistumisista iloittiin. Hanke päättyy pian, mutta osaaminen ja verkosto jäävät.

Saimme iloksemme tiedon, että esitysehdotuksemme sekä ITK-konferenssiin että Kohtio-konferenssiin on hyväksytty. 
Siispä tervetuloa kuulemaan silloin lisää hankkeen tuloksista sekä sen vaikutuksista.

#itk2019 Hämeenlinnan Aulangolla 20.-22.3.2019.
Kohtio-konferenssi  Hämeenlinnan Aulangolla ja Verkatehtaalla 11.-12.4.2019. 

Lämmin kiitos kaikille hanketoimijoille sekä hankkeen eri toimenpiteissä olleille. 
Te kaikki teitte tästä vaikuttavan ja onnistuneen hankkeen!

Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Minna Seppälä, projektipäällikkö

Santa, Claus, Joulu, Poro, Reki, Alla
Kuva: pixabay.com/fi/photos/joulu

maanantai 17. joulukuuta 2018

Hankkeen viimeisen workshopin teemana virtuaalitodellisuus

Tänään pidettiin vuodenvaihteessa päättyvän Digiosalliseksi-hankkeen viimeinen ja kaikkiaan 35. workshop. Mukana oli 12 opettajaa, pääosin Tredusta, mutta myös yksi innokas juuri Tampereelle muuttanut opetusteknologiasta kiinnostunut fysiikan opettaja Turkista asti. Teemana oli virtuaalitodellisuus opetuksessa. Alla ovat työpajan diat ja muutama linkki aiemmista julkaisuista tai esitettyihin kysymyksiin liittyen.


Viimeisen workshopin jälkeen

Viimeisen workshopin kunniaksi oli päällä
hankepaita. Piti ottaa kuva osallistujista virtuaali-
retkellä, mutta taas kuvaaminen unohtui
tekemisen tuoksinnassa, joten otin vain selfien.

Kiitos omasta puolestani kaikille hanketoimijoille ja workshopien osallistujille! Julkaisin aiemmin
tänään yhteenvetoa hankkeesta omassa blogissani Koontia päättyvästä Digiosalliseksi-hankkeesta.

Työskentelen jatkossakin pääosan ajasta freelancerina ja keskeisin työni on digiteemojen kouluttaminen. Yhteistyö TAMKin kanssa jatkuu muiden töiden merkeissä ja tiivistyy Kiipulan ammattiopiston kanssa. Aloitin siellä joulukuussa osa-aikaisena digi-innostajana OKM:n rahoittamassa digistrategiahankkeessa. Digi-innostaja on ainakin tehtäväni työnimi ja sisältö - ja sehän kuulostaa juuri minulle sopivalta hommalta :)

PS. Käy tutustumassa Flipgridiin, merkkaa se muistiin vaikka tammikuulle, kun lomien jälkeen olet taas virtaa täynnä. Se on helppo ja maksuton opetuskäyttöön tarkoitettu videochat-palvelu. Ohjeet ja kokeiluympäristö tunnuksineen löytyy parin viikon takaisesta blogijulkaisusta: Flipgrid - videochat opetuskäyttöön.



Mitä sitä tulikaan tehtyä?

Olen ollut mukana Digiosalliseksi-hankkeessa vuodesta 2017. Hankkeen loppumetreillä on mukava muistella, mitä sitä onkaan tullut tehtyä näiden parin vuoden aikana. Digiosalliseksi-blogia selaillessani huomaan kouluttaneeni ja kirjoittaneeni varsin paljon kahteen pääteemaan liittyvistä asioista. Toinen näistä on verkko-ohjaus ja toinen uudistuva opettajuus. Olen koonnut tähän tekstiin vielä suorat linkit kirjoittamiini blogiteksteihin. Jos et päässyt workshopeihini, voit tutustua ajatuksiini vielä bloggausten kautta.


Moodle - eli miten ohjaan ja tuen verkossa

  

Pidin useita workshoppeja verkko-ohjauksen ja -opetuksen teemoista. Osa workshopeistani toteutettiin webinaareina. Toiminen verkossa oli itselleni varsin luonteva aihe, koska olen pitänyt verkkokursseja kymmenen vuoden ajan.

Yleisimmin käytössä oleva oppimisympäristö on Moodle, joten päädyin käyttämään sitä esimerkkinä Workshopeissani. Tässä yhteydessä on huomioitava, että yleiset pelisäännöt ovat toki hyödynnettävissä muissakin digitaalisissa oppimisympäristöissä.

Moodle vei minut mukanaan. Hankkeen myötä aloin perehtyä verkkokurssien saavutettavuuteen ja selkeyteen. Tutkin aiempia selvityksiä aiheesta ja tarkastelin erilaisia kurssipohjia aivan uusin silmin. Mietin myös omia kokemuksiani kouluttajautujana roolissa. Millaisista kurssipohjista olinkaan itse opiskelijan roolissa pitänyt?

Lopulta luulin ymmärtäneeni suurimman verkkoympäristöjen selkeyteen liittyvän ongelman. Kyse ei ollutkaan siitä, että opettajat olisivat tehneet huonoja Moodle-kursseja. Ongelma opiskelijanäkökulmasta oli se, että jokainen opettaja teki omia verkko-oppimisympäristöjään TÄYSIN ERILAISTA logiikkaa hyödyntäen.

Juuri kun opiskelija oli tottunut, siihen, että kurssi rakentui kronologisessa järjestyksessä viikko kerrallaan, tekikin seuraava opettaja oppimisympäristönsä järjestelyn aihepiireihin pohjautuen.



Kokeilimme käytännössä opettajatiimin kanssa yhteisten pelisääntöjen rakentamista. Samanlaisella rakenteella siis saisimme kaikista Moodle-kursseista opiskelijoille selkeitä.

Tämäkään ei auttanut. Jokainen tulkitsi ohjeistuksen eri tavalla. Tai sitten oppiaineet vain olivat niin erilaisia, ettei yhteinen malli toiminut. Lisäksi suuri ero oli materiaalin määrässä. Toinen opettaja linkitti opiskelijat uuvuksiin valtavalla määrällä taustamateriaalia, joku jakoi ison tukun PPT-dioja ja videoita ja toiset pitivät minimalismia selkeimpänä.

Seuraava huomioni oli se, että opiskelijoita osallistettiin myös eri tavoin. Kun yhdessä verkko-oppimisympäristössä tehtiin paljon ryhmätöitä, tuli toisen opettajan kurssista vain passiivinen materiaalivarasto.

Ja joku vannoi yhtenäisten otsikkofonttien nimeen. Toisella opettajalle typografialla ei ollut niin väliä. Kolmas ei ehkä edes jaksanut yrittää, kun resurssit olivat niin vähissä.

Ei se Moodlen rakentaminen ollut kaikille opettajilla yhtä helppoa. Opettajien teknisessä osaamisessa oli suuria eroja ja eri oppilaitoksissa päivitysversiot olivat erilaisia. Päivityksiä saattoi tulla niin tiuhaan, että aktiivisetkaan digiopettajat eivät pysyneet perässä ja hallinneet kaikia Moodlen mahdollisuuksia.

Ymmärsin, että täydellistä verkko-oppimiskokemusta on mahdotonta luoda. Lähdin siis etsimään keinoja, joilla voisi parantaa sitä. Hankkeen loppukuukausina toteutin opiskelijoille kyselyn verkko-oppimisympäristöistä. Sen perusteella voidaan esimerkiksi todeta kuvien ja visuaalisuuden olevan suuri apu verkkototeutuksissa.


1. Näkymätöntä työskentelyä Moodlen syövereissä

2. Moodle - sisällön ja pedagogiikan näkökulmasta 

3. Miten rakentaisit oman Moodlesi?

4. Verkko-ohjauksen hyviä tukikäytäntöjä

5. Verkossa ohjaaminen - mitä kaikkea se vaatiikaan?

6. Mahdottoman tehtävän edessä

7. Opiskelija vastaa kyselyyn

8. Miten opiskelijat arvioivat sähköiset oppimisympäristöt


Tredun Tiina Huovila testaa Omniassa miten auton huolto onnsituisi. Kuva: Heli Antila.


Valmentaja, opettaja vai valmentava opettaja


Toinen suosituksi noussut aihealue workshopeissani liittyy opettajuuden muutokseen. Olen itse käynyt TAMKissa tiimivalmentaja- ja jatkovalmennuskoulutuksen. Lisäksi olen taustaltani kasvatustieteen maisteri ja erityisopettaja, joten olen tarkastellut pedagogisia ratkaisuja omassa työssäni varsin monenlaisesta näkökulmasta. Ja tarkastelen niitä jatkuvasti.

Olen tehnyt kokeiluja, ihmetellyt miten yhden ryhmän täydellinen toteutus muuttuukin toisen porukan kanssa lähes katstrofaaliseksi. Olen huomannut aktiivisten opiskelijoiden antavan opintojaksoille aina vuodesta toiseen parhaimmat arvostelut. Olen pohtinut oppimista ja sitä miten lukuisin eri tavoin erilaiset ihmiset oppivat - tai ovat oppimatta. Ja ennen kaikkea sitä, miten ihanalla tavalla ERILAISIA kaikki oppijat ovatkaan.

Puhuin siis valmennuksesta, omaan kokemukseeni pohjaten. Tiimi-sana jäi pois otsikoistani. Osa opiskelijoista on introvertteja ja ryhmän tukikin voidaan kokea eri tavalla. Tiimistä ei saa muodostua kenellekään liian ahdistavaa tekijää, mutta muiden tuki ja vertaiskokemukset ovat tärkeä osa oppimista. Oppimista ei tapahdu yksin.

Voisiko siis ollakin parempi, että joskus tehtäisiin jotain yksin ja arvioitaisiin tuotoksia yhdessä? Kultaisen keskitien löytäminen on haastavaa, koska opiskelijat ovat niin erilaisia - ja myös opettajat. Toisen opettajan suosittu metodi ei välttämättä toimi sinulla itselläsi.

Valmennus ja uudenlainen opettajuus osoittautuivat opettajistolle erittäin kiinnostavaksi keskusteluteemaksi. Näin jälkeenpäin ajatellen, workshopeja olisi varmasti voinut olla teemasta enemmänkin.

Yksi ahaa-elämyksistäni liittyi myös siihen, että suuren muutoksen keskellä monet opettajat kaipaisivat tukea sekä aikaa muutoksen rakentumiselle paljon nykyistä enemmän.

1. Valmennusta kannattaa kokeilla -itselleen sopivalla tavalla

2. Opettaja digiviidakossa 

3. Innostaisinko kolleganikin digiopeksi?


Tutustuimme Ammattiopisto Tavastian Pintakiltaan ja ihastelimme opiskelijoiden töitä. Kuva: Heli Antila.

Osahankkeiden esittelyt, seminaariesitykset ja muut teemat


Hanketyöskentelyssä on mielestäni aina erittäin antoisaa tavata oman organisaation ulkopuolisia toimijoita ja kuulla heidän kokemuksistaan ja toimintatavoistaan. Projektiryhmäämme kuuluivat Kiipulan, Siltavalmennuksen, Tredun ja VAAOn ihanat kollegat, joiden parissa oli aina mukava työskennellä - omia TAMKin kollegoita Minnaa, Matleenaa ja Tuulaa unohtamatta.

Myös projektiryhmän benchmarking-reissut muun muassa Ammattiopisto Tavastiaan ja Omniaan olivat antoisia kokemuksia, joilta mukaan tarttui lukuisia hyviä ideoita. Workhopeissani ja webinaareissani tapasin kollegoita erilaisista oppilaitoksista aina Rovaniemeltä Helsinkiin. Hyvät käytänteet olivat antoisaa kulltavaa, mutta en yllättynyt siitäkään, että monia asioita tehdään aivan samalla tavalla eri puolilla Suomea koulutusasteesta riippumatta.


1. Oppilaitosten välinen yhteistyö on antoisaa

2. Kiipulassa verkkotyöskentelystä tuli osa arkea Digiosalliseksi-hankkeen aikana

3. Siltavalmennuksen digivalmentaja Metti Löfberg: "Olen teknologiainsinöörin ja humanistin välillä oleva ihmissanakirja."

4. Valmaopettaja Tauno Mathlin Tredusta: "Hankkeen myötä innostuin itsekin digiasioista"

5. Opettajien työparityöskentely innostu digikokeiluihin Valkeakosken ammattiopistossa VAAOssa

6. Digiosalliseksi mukana TAMK-konferenssissa

7. Mutta miten osallistaa nuoria?

8. Hankkeesta artikkeli TAMKjournalissa

9. Saavutettava digipedagogiikka - mahdollisuus vai utopiaa

10. Tahto on, mutta ei aikaa opetella ja omaksua 

Digi on osallistavaa ja hauskaa. Siltavalmennuksen iloinen joukkio lähetti tämän kuvan heistä kertovan blogitekstinsä kuvitukseksi.  Kuva: Siltavalmennus,



kAPPSäkki - VAAOn toiminnallinen installaatio

Alla on VAAOn päätösseminaariin tekemän toiminnallisen installaation kuva. VAAOn blogista löydät siitä Genially-sovelluksella tehdyn animoidun tuotoksen, missä näkyy, millaisia ajatuksia näistä lauseista osallistujille heräsi ja millaista keskustelua aiheesta käytiin.


tiistai 11. joulukuuta 2018

Flipgrid - videochat opetuskäyttöön

Ruudunkaappauskuva Flipgridin sivulta.
Flipgrid on opetuskäyttöön tarkoitettu palvelu, jonka avulla opettaja voi luoda alustan, missä keskustellaan lyhyiden videoviestien avulla. Flipgridistä tuli kesäkuussa osa Microsoftia ja samalla se muuttui maksuttomaksi. Nyt siitä on tarjolla myös Teams-integraatio.

Palvelulle on helppo ideoida monia käyttötarkoituksia. Kieltenopetukseen tiedän tällaista monen jo kaivanneen. Helpotus tämä varmasti on myös monelle, joille lukeminen ja/tai kirjoittaminen on syystä tai toisesta vaikeaa. Sovellus osaa jopa lukea opettajan ohjeet keskustelualueille ihan suomeksi, mutta sen lisäksi siellä on erilaisia lukemista helpottavia ominaisuuksia.



Opettajan ohjeet: kirjaudu palveluun ja ota se käyttöön kolmen vaiheen kautta


Voit käyttää sovellusta pc-koneella tai ladata sovelluksen (Android, iOS, Win10). Mobiililaitteen selaimella voi katsoa sisältöjä, mutta videon tallentaminen edellyttää mobiilisovellusta. Opettajan käytössä olevat ominaisuudet puolestaan edellyttävät käyttöä selaimella (pc tai mobiili). Palvelu muistuttaa poistamaan oppijoiden lataamat sisällöt esim. lukuvuoden päätteeksi sekä aina, jos oppija sitä pyytää. Oppijoille pyydetään kertomaan, että palvelu on tarkoitettu vain opetuskäyttöön. Tämän blogijulkaisun alaosasta löydät tarkempia ohjeita sekä linkkeinä että diasarjana.
  1. Luo ryhmän oma ympäristö (grid): nimeä ja määrittele asetukset. 
  2. Lisää aiheet (topics): Aiheet tarkoittavat kysymyksiä tai teemoja, joista keskustellaan. Alkuun tulee lisätä vähintään yksi aihe, mutta niitä voit lisätä pitkin vuotta. Ohjeisiin voi linkittää tiedostoja, tehdä videon yms. Voit määritellä mm. haluatko moderoida viestit ja saavatko oppijat vastata toisilleen.
  3. Jaa oppijoille: He liittyvät mukaan linkillä (pc, Chromebook) tai QR-koodilla (mobiilisovellus).


Oppijan ohjeet: näin äänität viestejä


Oppijat liittyvät mukaan linkillä (pc, Chromebook) tai QR-koodilla (mobiilisovellus). Jotta voi äänittää oman viestin, tulee kirjautua omalla tai oppilaitoksen Googlen tai Microsoftin tunnuksella.
  1. Valitse aihe (topic) ja klikkaa vihreää plus-merkkiä aloittaaksesi tallentamisen. Voit myös lähettää videokommentin julkaistun videon Reply-kohdasta.
  2. Tallenna video. 
  3. Katso videosi - voit aina tehdä uuden version, jos et ole tyytyväinen.  
  4. Ota selfie, jota voit muokata esim. tarroilla.
  5. Lisää mahdolliset muut tiedot ja julkaise.


Kokeile nyt oppijan roolissa - tarjolla kolme kysymystä (topic)


Jos haluat kokeilla Flipgridiä selaimella, avaa se tästä linkistä: Digiosalliseksi-niminen julkinen Flipgrid-yhteisö. Jos käytät mobiilisovellusta, ohjeistaa em. sivu avaamaan appin kun yrität tallentaa videon. Voit myös avata Flipgridin alla olevasta QR-koodista (ks. vasen yläkulma).

Tämän gridin sisällöt ovat julkisia ja näkyvät kirjautumatta, mutta oman videon tallentaminen edellyttää Microsoftin tai Googlen sähköpostia (oma tai oppilaitoksen tunnus). Voit kokeilla tähän gridiin toistaiseksi myös yhteistunnusta flipkokeilu@gmail.com (salasana: flipsalis2018).

 


Linkkivinkkejä Flipgridiin liittyen


  • Flipgridin ohjeet: pikaohje opettajalle ja oppijalle (samat tiedot edellä) sekä perusteellisten ohjeiden e-kirja (englanniksi)
  • Kirjeenvaihtokavereiden sijaan #GridPals-yhteistyötä: "Check out this amazing GridPals guide created by the first ever GridPal, Bonnie McClelland!"
  • Infograafeja, missä John Schwartz on ideoinut runsaasti erilaisia käyttötapoja Flipgridille.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Miten opiskelijat arvioivat sähköiset oppimisympäristöt?

Opiskelijapalautteessa varmasti jokainen opettaja on joskus kuullut kommentteja sähköisten oppimisympäristöjen haasteellisuudesta tai käyttöympäristöjen epämiellyttävyydestä.

Digiosalliseksi-hankkeessa päätimme testata mitä opiskelijat tällä hetkellä näistä asioista ajattelevat. Osa vastaajista on erityistä tukea tarvitsevia, mutta emme eritelleet vatsauksia tuentarpeen perusteella.

Toteutimme sähköisen kyselyn, jossa opiskelijat saivat arvioida kahdeksaa eri väittämää oman kokemuksensa perusteella.

Arvioitavina oppimisympäristöinä esitimme osahankkeiden käytössä yleisesti olevia Moodlea, Eliademya, Classroomia ja Teamsia.

Kyselyyn vastasi yhteensä 56 opiskelijaa, joista valtaosa opiskeli Valkeakosken ammattiopistossa (myöh. VAAO), Kiipulan ammattiopistossa tai Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa. Hajaääniä saatiin myös Silta-Valmennusyhdistyksen ja kahden muun oppilaitoksen opiskelijoilta. Vertailussa on huomioitu kaikkien vastaukset.

Vastaajista 27 oli käyttänyt Eliademya, 15 Moodlea, 15 Classroomia ja 6 Teamsia. Kyselyn perusteella on havaittavissa, että tietyissä oppilaitoksissa suosiossa ovat tietyt oppimisympäristöt, mutta useammalla vastanneella oli kokemuksia myös useammasta eri oppimisympäristöstä.

Kuvien käyttö auttaa opiskelussa


Kyselyssä esitettiin kahdeksan eri väitettä sähköisistä oppimisympäristöistä ja opiskelijan tuli arvioida nämä asteikolla viidestä nollaan siten, että viisi oli paras ja nolla heikoin.

Parhaimmaksi arvioitiin väite ”Kuvien ja värien käyttö auttaa minua opiskelussa”, jonka keskiarvo oli peräti 4,14. Oppimisympäristöittäin keskiarvotulokset olivat seuraavat: Classroom 4,47, Teams 4,17, Moodle 4,07, Eliademy 4,04.

Oppimisympäristöjen visuaalisuus on tärkeä elementti hahmottamisen näkökulmasta. Kaikissa oppimisympäristöissä värejä ei ole mahdollista hyödyntää samalla tavalla, mutta ilman muuta kuvallisuuteen ja värien käyttöön kannattaa kiinnittää huomiota.

Väite ”Tietoa on sopivasti” sai keskiarvotuloksen 4,05. Myös tämän väitteen osalta parhaiten pärjäsi Classroom 4,53, Moodle sai arvosanan 4,07, Teams 4 ja Eliademy 3,96. Tämän kysymyksen osalta on vaikea tietää, miettivätkö opiskelijat vastatessaan jotain tiettyä verkkototeutusta vai toteutuksia yleensä. On mahdollista, että vastauksiin on tämän kysymyksen osalta saattanut vaikuttaa myös yksittäisen opettajan tekemä yksittäinen verkkototeutus.

”Otsikot kertovat selvästi käsiteltävät aiheet” päätyi keskiarvotulokseen 4.

Tämän väitteen osalta oppimisympäristöistä parhaiten pärjäsi Teams (4,5). Muiden keskiarvopisteet olivat: Classroom 4,27, Moodle 4 ja Eliademy 3,89.

”Löydän tehtävät ja materiaalit nopeasti” sai keskiarvoksi arvosanan 3,93. Tässäkin väitteessä oppimisympäristöistä oli kärjessä Teams 4,33. Classroom sai arvosanan 4,27, Moodle 4,07 ja Eliademy 3,85.

Projektityökaluna käytettävä Teams koettiin jaottelultaan selkeäksi ja myös löydettävyydessä se arvioitiin kyselyn parhaaksi. Silloin kun kyseessä on laaja kokonaisuus, jossa otsikoinnin merkitys ja tiedon löydettävyys korostuvat, on varmasti hyödyllistä valita käyttöön projektinhallintaan soveltuva oppimisympäristö.

”Digitaalisuutta voisi mielestäni hyödyntää opetuksessamme enemmänkin” sai keskiarvoarvosanan 3,86. Muutamissa avoimissa vastauksissa kritisoitiin kuitenkin digitalisuuden suurta käyttöä ja toivottiin välillä opiskeltavan myös muilla tavoilla.

Tämän väitteen kohdalla vastaajien mielipiteet jakautuivat myös selvimmin käytettävän oppimisympäristön osalta. Teamsin käyttäjät antoivat arvosanan 4,5 ja Classroomin käyttäjät 4,2 kun Moodlen keskiarvo oli ainoastaan 3,6 ja Eliademyn 3,41.

”Teksteissä käytetään tuttuja sanoja.” päätyi keskiarvoon 3,83. Parhaimman arvosanan tähän väitteeseen antoivat Moodle-käyttäjät 4,2. Teamsin käyttäjät päätyivät arvosanaan 4, Classroomin 3,93 ja Eliademyn 3,81.

Kaikkein heikoimpaan, mutta silti varsin hyvään arvosanaan selvisivät ”Sähköiset oppimisympäristöt ovat mielestäni helppoja käyttää” ja "Ohjetekstit ovat ymmärrettäviä”, jotka molemmat saivat keskiarvon 3,82.

”Sähköiset ympäristöt ovat helppoja käyttää” sai Teamsin käyttäjiltä arvosanan 4,33, Moodlen ja Classroomin käyttäjiltä 4,07 ja Eliademyn käyttäjitä 3,59.

”Ohjetekstit ovat ymmärrettäviä” sai Classroomin käyttäjiltä keskiarvoarvosanan 4,2, Teamsin 3,83, Moodlen 3,8 ja Eliademyn käyttäjiltä 3,74.

Sähköisten oppimisympäristöjen keskinäisessä vertailuissa parhaiten pärjäsivät Classroom ja Teams. Heikommat arviot sai Eliademy, joskaan erot eivät olleet suuria. Kyselyn tulokset ovat melko huonosti yleistettävissä suhteellisen pienen otoksen vuoksi. Tuloksissa saattaa vaikuttaa yksittäisten opettajien tapa käyttää verkkoympäristöä. On myös mahdollista, että joku opiskelijoista on arvioinut ohjelmaa, joka ei ole vielä tullut hänelle tutuksi.

Kyselyssä ei tiedusteltu opiskelijan erityisen tuen tarvetta tai opintojen vaihetta, joten emme voi tietää vastasivatko kyselyyn alkavat vai opintojensa loppuvaiheessa olevat opiskelijat ja kuinka monella vastaajista oli erityisen tuen tarve. Myös nämä asiat saattavat vaikuttaa tuloksiin.

Keskiarvot on pyöristetty kahden desimaalin tarkkuudella.

perjantai 30. marraskuuta 2018

Opettajien työparityöskentely innosti digikokeiluihin Valkeakosken ammattiopistossa VAAOSSA

- On ollut kiva sanoa olevansa mukana Digiosalliseksi-hankkeessa, pohtivat laaja-alainen erityisopettaja Sanna Laine ja nuorten Vaateri-työpajan ohjaaja Janne Kulosaari Valkeakosken ammattiopistosta VAAOsta.

Molemmat ovat olleet mukana hankkeessa alusta asti, Kulosaari teknologisen osaamisensa ja Laine pedagogisen osaamisensa perusteella. Työparitoiminta on sujunut hyvin, eikä vähiten siitä syystä, että molempien työtilat sijaitsevat vierekkäin.

Sanna Laineelle kyseessä oli ensimmäinen hanke toisella asteella. Alussa haasteena oli se, että kumpikaan ei ollut tehnyt hankkeen toimintasuunnitelmaa, joten tavoitteiden sisältöä pohdittiin tarkasti ja projektisuunnitelmarungon perusteella määriteltiin omalle toiminnalle selkeät tavoitteet jokaiselle vuosineljännekselle.

Näin jälkeenpäin ajatellen tavoitteiden tarkka pohtiminen toimi samalla hyvänä ohjenuorana ja liikkeelle päästiin lopulta nopeasti. Nyt hankkeen loppumetreillä on tarkistettu, että kaikki asetetut tavoitteet on toteutettu jollain tasolla.


Liikkeelle helpoilla ja tutuilla sovelluksilla


VAAO oli ollut mukana selvityksessä henkilöstön digivalmiuksien kartoittamisessa. Siitäkin saatiin vinkkejä toimintaan.

- Teimme hankkeelle heti aluksi yhteisen Word-tiedoston, johon kirjoitimme muistiin pienimmätkin tekemisemme. Liikkeelle lähdimme helpoista ja ehkä jo hieman tutuistakin työkaluista, kuten Prezi, Todaysmeet ja Kahoot. Lanseerasimme niitä työntekijöille, jotka eivät olleet sovelluksia aiemmin käyttäneet, mutta jotka voisivat olla niistä innostuneita, Kulosaari ja Laine kertovat.

Osa kokeilluista sovelluksista päätyi käyttöön, osa ei kaikissa tilanteissa toiminut ja ehdotettuja sovelluksia saatettiin myös tyrmätä. Varsinaisen testauksen Laine ja Kulosaari tekivät ensin itse ja hyvät ideat vietiin eteenpäin muille opettajille ja opiskelijoille. Tavoitteena oli löytää toimivia ilmaisia vaihtoehtoja, joita opiskelijat voisivat hyödyntää myös koulun jälkeen.

Käytännössä suurin osa sovelluksista kuitenkin maksaa jonkin verran, sillä käyttö on vain tiettyyn pisteeseen asti ilmaista. Opiskelijat eivät halua maksaa. Kokeiluissa huomattiin, että lataus ja jakaminen eivät aina olleetkaan mahdollisia ilmaisversiolla. Tosin joihinkin sovelluksiin tuli matkan varrella tulostus- tai tallennusmahdollisuuksia. Hankkeen aikana huomattiin myös nopea kehitystahti: osa sovelluksista kuoli, osa parani ja osa pysyi ennallaan.

- Padlet on meillä edelleen suosittu. Adobe Sparkin video ja webpages päätyivät käyttöön. Myös Todaysmeet oli pitkään suosittu, nyt sen etsitään tilalle jotain vastaavaa. Työpajalla Genially osoittautui suositummaksi kuin Thinglink, Laine ja Kulosaari kertovat.

Uusien sovellusten kokeiluissa Sanna Laine oli mukana opettajien ja ryhmien kanssa oppitunneilla uusia sovelluksia kokeiltaessa. Janne Kulosaari teki puolestaan kokeiluja työpajalaisten kanssa. Myös valmaryhmä toimi työrukkasena ja valmaopettajat olivat aktiivisesti mukana kokeilussa.

- Aikaa ei saa mennä säätöön ja ihmettelyyn. Opiskelijat lähtevät pääosin mielellään kokeilemaan, välillä hermo menee jos ohjelmat latautuvat hitaasti ja kaikkea ei aina haluta tehdä koneella. Opettajista kukaan ei ole sanonut, ettei haluaisi lähteä mukaan kokeiluihin, mutta he työskentelevät mielellään aluksi työparin kanssa, Laine kertoo.

Aika usein tehdyistä kokeiluista jäi rohkeus käyttää ohjelmia esimerkiksi Office365 tuli GoogleDriven kautta tutummaksi.

- Työpajalla emme eritelleet digiä ja muuta toimintaa. Välillä osa väsyy koneella tekemiseen, toisinaan työskentely on “ihan jees”. Pääosin pilotit menivät hyvin, sillä ohjelmat olivat lopulta aika helppoja käyttää, Kulosaari kuvailee.

Laine ja Kulosaari huomasivat, että usein lopputulokset olivat varsin näyttäviä. Niihin oli todella panostettu. Ja opiskelijalla oli hyvä fiilis valmiista lopputuloksesta.

Huomio aikuisten oppimisympäristöjen käytössä


Syysloman jälkeen VAAOssa aloitetaan Moodle-kurssi. Aikuisten oppimisympäristöjen käyttö on ollut haasteellista. Aiemmin on tehty jo yhdessä opettajan kanssa ohjevideo, mutta nyt oppimisympäristöjen käyttöä ohjataan myös tukikurssin avulla.

- Oli hienoa huomata videon teon innostaneen opettajaa. Toiminnot ja logiikat seuraavat usein toisiaan. Opettajat voivat pelätä, että nuoret tietävät enemmän, joten tukihenkilö luokassa tuo turvaa. On hyvä tietää, että aina saa apua muilta ja apua voidaan antaa myös opiskelijan läsnä ollessa. Se on todella tärkeää ja huojentavaa. Kaikkea ei tarvitse osata itse, mutta asennetta uuden omaksumiseen täytyy olla, Laine kuvailee.

VAAOssa järjestettiin Digiosalliseksi-hankkeen aikana myös kaksi Matleena Laakson työpajaa: Facebookin ja helppojen työkalujen esittely. Molempiin pajoihin osallistui runsaasti opettajia ja koulutukset saivat hyvät palautteet. Uusimpana opetushenkilöstölle on järjestetty Moodle-koulutus.

Sanna Laineen ja Janne Kulosaaren roolina ei ole ollut niinkään kouluttaminen, vaan enemmän yksittäiset aikuis- tai ryhmäkontaktit. Hankkeen aikana Laineesta on tullut suosittu työpari esimerkiksi verkkokurssien tekoon. 


VAAOn opettajien yleisilmettä molemmat kuvailevat rohkeaksi. Lähdetään ennakkoluulottomasti kokeilemaan, jaetaan kokemuksia, kerrotaan hyviä ja huonoja puolia ja jaetaan materiaaleja. Kollegoilla on hyvä asenne digitaalisuuteen ja sen käyttöön arjessa. Opettajia hyörii Sanna Laineen työhuoneessa aiempaa enemmän, kun materiaaleja tehdään yhdessä ja neuvoakin osataan kysyä neuvoakin uskalletaan kysyä.

Hankkeen aikana digitaalisuus on lähentänyt työkavereita, tulee puhuttua yhdessä tehdessä vähän muustakin ja toiminta on entistä yhteisöllisempää. Ongelmakohdat osataan konkretisoida ja niihin tartutaan.

Kun yhdessä sählätään ja sekoillaan, on hyvä se tapa uskaltaa tehdä, vähän erilaista kun perinteisissä atk-koulutuksissa, Kulosaari ja Laine nauravat.

VAAOn sivuille on hankkeen aikana perustettu blogi, jossa on esitelty käytettyjä ilmaisia sovelluksia. Viikkokirjeen mukana on julkaistu digitärppejä, joissa on esitelty aina yksi sovellus kuvan ja lyhyen kuvauksen avulla. Niistä on saatu hyvää palautetta ja digitärppejä aiotaan jatkaa hankkeen jälkeenkin.
Jatkossa kokeilu tapahtuu enemmän omalla ajalla ja omassa ohjauskäytössä. 
- Digiosalliseksi-hanke on ollut ihan mahtava. Se on hyvin organisoitu, sillä aina on ollut selvät sävelet ja päivämäärät, asiakirjat löytyvät ja kaikki on kunnossa. Matleena Laakson workshopit ovat olleet loistavia ja olemme lainanneet niistä ideoita omassa blogissa. Hyvä pöhinä on ollut muidenkin toimijoiden kanssa. Tässä on ollut kiva olla mukana, Kulosaari ja Laine kiteyttävät.

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Innostaisinko kolleganikin digiopeksi?




Eilinen Digiosalliseksi-webinaarini sai alkunsa asiasta, jota pohdittiin paljon hankkeen eri työpajoissa. Osallistujina ovat usein samat henkilöt. He kehittävät jatkuvasti innolla omaa osaamistaan ja oppivat paljon uutta. Kouluttautujien joukosta puuttuvat miltei kokonaan ne ihmiset, jotka eivät omassa opetuksessaan hyödynnä kovin suurella innolla digitaalisia mahdollisuuksia.

Eilisessä webinaarissa taisin puhua "digisyrjäytyneistä" tai "digisyrjäytyvistä" opettajista. Aika hurja käsite, mutta pahoin pelkään, että se on ainakin muutamien henkilöiden osalta ihan totta.

Tietysti olisi lohdullista ajatella, että näitä laimeasti digitaalisuutta hyödyntäviä opettajia on vain hyvin vähän.

Menneen vuoden aikana olen päässyt tutustumaan Digiosalliseksi-hankkeen opettajakyselyn tuloksiin sekä OHO! Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakoulussa -hankkeen opiskelija- ja opettajakyselyn tuloksiin. Kaikkien näiden kyselyiden tuloksissa yhdistyy sama asia: avoimissa vastauksissa tuodaan suoraan esille, että kaikki opettajat eivät osaa tai eivät viitsi. Puhutaan "viimevuosisadan" opettajista, joilla digitaidot ovat heikolla tasolla.

Ehkä hieman ironista on, että sähköisiin kyselyihin vastanneista kukaan ei myönnä olevansa tuollainen. Niin, tuskin digitaalisuutta pelkäävä henkilö edes vastaa sähköisiin kyselyihin. Minua mietityttääkin se, kuinka paljon tai vähän heitä siis eri oppilaitoksista löytyy.

Toisilla löytyy aikaa, toisilla ei

 

Itsensä kehittäminen on priorisointikysymys. Lähes identtisessä työtilanteessa toinen opettaja löytää sille aikaa, toinen ei. Parasta osaamista -hankkeen julkaisusta Innokkaasti edelläkävijänä! Kohti opetus- ja ohjaushenkilöstön uudistuvia identiteettipositioita olen nopean lukukerran jälkeen löytävinäni muutamia ajatuksia osallistumattomuuteen: on kiire, aihetta ei koeta oikeasti tarpeelliseksi tai mielekkääksi tai opettajat kokevat, että koulutukseen ei ole järjestetty riittäviä aikaresursseja tai muita resursseja (Manninen 2018).

Ehdin tutustua myös toiseen tuoreeseen julkaisuun webinaaria valmistellessani. Harri Kukkosen julkaisu "Tarinat kertovat - opintoihin kiinnittymisen lähteet ammattikorkeakoulutuksessa" kertoo OPISKELIJOIDEN opintoihin kiinnittymisestä. En kuitenkaan voinut olla lukiessani leikittelemättä sillä ajatuksella, että eivätkö kouluttautuvat ja kehittäytyvät opettajatkin ole todellisuudessa eräänlaisessa opiskelijaroolissa, oppijoina. Miten opettajat kiinnittäytyvät itsensä kouluttamiseen?

Miellyin Kukkosen kirjassa käsitteeseen "ammatillinen tahto". Opettajaltakin vaaditaan oppijan roolissa ammatillista tahtoa eli myönteistä suhtautumista oppimiseen ja sen ylläpitämiseen, valmiutta kohdata uutta ja epävarmaa, muutoksen haluamista ja halua osallistua ja sitoutua toimintaan (Kukkonen 2018).

Epävarmana ei uskalla kokeilla


Yksi opettajan digikokeiluja estävä asia saattaa olla epävarmuus omasta digiosaamisesta. Pelätään kenties epäonnistumista opiskelijoiden edessä, joten ei uskalleta edes kokeilla. Pahimmillaan epävarmuus tarkoittaa myös sitä, ettei uskalleta keskustella kehittymistarpeesta edes kollegan kanssa. Heikkouden paljastaminen pelottaa, eikä siinä auta edes se, että kyseessä on kuitenkin omalla alallaan mestarillinen substanssiosaaja, oikea ammattilainen.

Paras ja lähellä oleva apu on usein kollegan vierihoito. Kun työkaveri näyttää helppoja ja yksinkertaisia asioita vierestä, kyseessä ei ole virallinen koulutustilanne. Eilenkin webinaarin kommenteissa pohdiskeltiin sitä, että digiosaajan tulisi vain tulla opettajanhuoneeseen näyttämään muutaman sovelluksen käyttöä ilman sen suurempia koulutusilmoittautumisia.

Kun epävarmaa kollegaa houkutellaan mukaan digikokeiluihin, on mielestäni tärkeää suhtautua kunnioituksella hänen aiempiin tekemisiinsä. Ja on myös annettava aikaa omaksua. Sovelluksia löytyy vaikka jokaiselle vuoden päivälle, mutta entä jos yhteen olisikin aikaa tutustua rauhassa kokonainen kuukausi. Yksi kokemuskin on parempi kuin ei ollenkaan kokemuksia.

Muutos ja kehittyminen tarvitsee koko työyhteisöä. Yksi innokas opettaja ei pysty yksin muuttamaan koko organisaation toimintatapoja. Toisaalta opiskelijapalautteissa yksikin heikko lenkki saattaa riittää siihen, että koko opettajakaartille jaetaan sapiskaa osaamattomuudesta. Näenkin tärkeänä, että jokaisen opettajan kehittymisen suunta olisi eteenpäin - toisilla hieman isommilla tai toisilla hieman pienemmillä askelilla.

Kaikista ei tule koskaan huikean monipuolisia digiopettajia, mutta pienetkin kehitysaskeleet kohottavat itsetuntoa ja vievät heikoimpia digiosaajia parempaan suuntaan.

tiistai 13. marraskuuta 2018

maanantai 5. marraskuuta 2018

Seminaarin 10 tviittiä

Followthehashtag-sivusto on yksi monista, joista näkee erilaisia tilastotietoja Twitterin käytöstä. Alla muutamia poimintoja maksuttomalla versiolla näkyvistä tilastoista liittyen viime keskiviikon Digiosalliseksi-hankkeen seminaariin. Tviittejä aihesta kirjoitetaan ja retviitataan tälläkin viikolla, joten tilasto elää. Tämän kirjoituksen tiedot on haettu neljä päivää tapahtuman jälkeen.

Tviittejä #Digiosalliseksi-tunnuksella lähetti 29 käyttäjää, jotka voivat olla Twitterissä henkilöitä tai organisaatioita. Kullakin käyttäjällä on keskimäärin 815 seuraajaa, joten 144 tviittiä levisi viikon aikana laajalle.

Alla olevat kuvat ovat Followthehashtag-sivulta, mistä ne näkee Twitterillä kirjautuen kaikkine tietoineen ja kuvissa olevine hyperlinkkeineen. Näet tilastot myös tästä linkistä, mutta maksuton sovellus näyttää tietoja usein vain noin viikon taaksepäin.

Kaikki Digiosalliseksi vai osattomaksi -seminaariin liittyvät bloggaukset kootaan seminaarin sivulle.

Sanapilvi Twitterin käytetyimmistä samoista #Digiosalliseksi-tunnukseen liittyen.


Vasemmalta näkyy tilastoa, minkä mukaan 10 käyttäjää lähetti vain yhden tviitin ja kaksi aktiivisinta molemmat yli 10. Kuvasta oikealla näkyy, millaisia tviittejä lähetettiin. Viestit olivat tyypillisiä monille seminaareille: Tviitteihin tiivistettiin esityksissä ja työpajoissa kuultua ja koettua, mutta keskustelut käytiin kasvotusten. 




Suosituimmat tviitit


Alla on ensimmäisenä tapahtuman retviitatuin viesti ja sen alla neljä useimmiten suosikiksi merkittyä viestiä. Niiden alla vielä muutama muu suosittu viesti seminaarin sisältöihin liittyen.














lauantai 3. marraskuuta 2018

Saavutettava digipedagogiikka - mahdollisuus vai utopiaa?


Ahlman Digiosalliseksi-työpaja Saavutettava digipedagogiikka from Heli Antila

Saimme kollegani Sari Hanskan kanssa mahdollisuuden keskustella Digiosalliseksi-hankkeen päätösseminaarin työpajassamme saavutettavasta digipedagogiikasta. Ennen keskustelua hankalat ja vaikeaselkoiset käsitteet oli avattava - siitäkin huolimatta, että niitä käyteään pedagogisessa keskustelussa usein varsin huolimattomasti ja tarkoituskin saattaa vaihdella keskustelijan mukaan.

Jo pelkästään saavutettavuudesta ja esteettömyydestä ja termien käytöstä on löydettävissä lukuisia näkemyksiä. Kiistaa esiintyy siitäkin kumpi näistä kahdesta on pääkäsite ja kumpi alakäsite.

Alustuksemme diassa hyödynnämme määritelmiä, joita Turun yliopiston esteettömyysyhdyshenkilö Paula Pietilä käyttää korkeakoulujen saavutettavuutta kehittävässä OHO!-hankkeessa.

Saavutettavuus
  • toimijoiden yhdenvertaisen osallisuuden mahdollistamista eri tilanteissa ja ympäristöissä (esim. palvelut, verkkoympäristöt, sovellukset, julkaisut) 
  • asenteiden avoimuutta tai monenlaisuuden huomiointia suunnittelussa, strategioissa ja politiikoissa

Esteettömyys
  • viittaa tavallisesti rakennettuun, fyysiseen ympäristöön
  • rakennukset, opasteet, kulkuväylät, muu ympäristö ympäristössämme on jokin este, joka tulee poistaa

Työpajassamme kävimme keskustelua ajankohtaisista teemoista laajalla skaalalla. Erityisesti haimme ajatuksia kuitenkin kolmeen ydinkysymykseen:
  1. Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrä on kasvanut. Miten olet hyödyntänyt digipedagogiikkaa opiskelijoiden yksilöllisiä opintopolkuja suunnitellessasi? 
  2. Muutos ja kehityksen vauhdissa pysyminen ei ole aina helppoa. Miten huolehdit oman osaamisesi kehittämisestä? Millaisia koulutuksia kaipaat? 
  3. Mitä lisäarvoa digi tuo opetukseesi?

Ja tässä muutamia otteita asioista ja ideoista, joita työpajassamme tuli esille:

1. Digipedagogiikan hyödyntämiseen vinkkejä


* verkko-ohjaukset ovat sekä opettaja- että opiskelijalähtöisiä

* opiskelijoille pitäisi antaa palautetta eikä vain antaa tietokoneen tarkistaa kaikkea

* osa ei selviä perustaitojensa puuttuessa verkko-opinnoista

* lähipäivänä opastetaan tehtävät verkko-opintoja varten

* verkkoon siirtyminen voi pelottaa opiskelijaa, tarvitsee opettajan tueksi

* vaihtoehtoja on paljon, mutta täytyy osata valita kullekin opiskelijalle niistä oikea 

* Moodleen voisi saada viestin, joka kertoo opiskelijalle, että tehtävä on palautettu ajoissa 

* erityistukea tarvitsevat huomioitava mm. vierihoidolla ja lähiopetuksena sekä tavoitteissa, verkkotehtävät ja työssäoppiminen painopisteenä toisille paremmin digin hallitseville (= yksilölliset polut, jotka voivat tosin olla haastavia)

* maahanmuuttajien (luku- ja kirjoitustaidottomat) kanssa digipedagogiikan hyödyntäminen voi olla hankalaa, jos opiskelija ei osaa käyttää edes hiirtä -> valtava digiloikka


2. Tähän kaivataan lisäkoulutusta


* on paljon työkaluja, joista ei tiedä, minkä valita -> jokin paikka olisi hyvä, jossa avataan, mihin mikäkin apuväline toimii ja mitä on tarjolla mihinkin asiaan (mm. seminaareissa, työpajoissa)

* lyhyitä koulutuksia, vierihoitoa, päivän koulutuksia, itse tekemistä

* digiopettaja, joka kyselee, mitä opettajat todella tarvitsevat ja räätälöivät koulutuksen sen mukaan

* koulutus -> aikaa arkeen, jotta saa suunnitelmat vietyä omaan opetukseen

* tiimi/työpari on hyvä muutosta tehtäessä -> muutos saadaan aikaan paremmin kuin yksin

* osalla passiivisuutta, koska eivät etsi tai löydä kiinnostavia koulutuksia

* tiedonhallinnan koulutuksesta pulaa opettajilla

* verkostoitumiskoulutusta, jos omassa yhteisössä ei ole kiinnostuneita (hanketyöt)


3. Lisäarvoa digistä


* isot ryhmät -> digi nopeuttaa ja tehostaa opetusta, havainnollistaa

* tuo vaihtelua opetusryhmiin, virkistyminen

* mahdollistaa ajasta, paikasta riippumattoman ohjauksen

* säästää aikaa ja rahaa, kun käyttää sitä oikein

* opettajan etätyömahdollisuus (Skype)

* digi tuo vaihtoehtoja- katkaisee perinteisen opetuksen, palautteen antaminen on nopeaa

* huono asia on 24/7 -elämä eli opiskelijat ottavat yhteyttä missä ja milloin vain

* huonoa tietosuoja-asiat erilaisissa ryhmissä

* vertaisohjauksen hyödyntäminen onnistuu

Mitä on saavutettava digipedagogiikka?


* opiskelijan näkökulma: digipedagogiikan tulisi olla tasa-arvoista kaikille

* laitesaavutettavuus -> (esim. piuhat eivät toimi, järjestelmät vaikeakäyttöisiä)

* tilat pitäisi olla varustettu niin, että kaikkia laitteita voidaan ja osataan käyttää, teknisten laitteiden ja sovellusten toimivuus tärkeää

* netin nopeus voi vaikeuttaa

* haitari suurenee: osa opettajista vielä viime vuosisadalla, osa pysyy mukana

* ei digiä digin vuoksi: läsnäolo luo hyvinvointia

* myös työnhaku muuttunut -> osattava käyttää ja hyödyntää digiä monessa muussakin asiassa yhteiskunnassa kuin pelkästään oppimisessa

* enemmän tukea tarvitseville, itsenäisemmin pärjäävät voisivat opiskella automatisoidummin

* yhdessä kokeileminen -> oppiminen, huomaa etteivät kaikki sovellukset aina sovi itselle

* kokeilujen kautta voi alkaa kehittää pedagogiikkaa

* omien taitojen ja elämän tilanteen mukaan opiskelevat (mm. etäopiskelu, lähiopiskelu, pajat omien taitojen mukaisesti) -> jää enemmän aikaa eniten tukea tarvitsevien opastamisen ja ohjaamiseen.

-  -  -
Kaikki Digiosalliseksi vai osattomaksi -seminaariin liittyvät bloggaukset kootaan seminaarin sivulle.

OPISKELIJA: Vastaa kyselyyn!

Hei!

Digiosalliseksi-hanke kysyy OPISKELIJOIDEN ajatuksia ja kokemuksia sähköisistä oppimisympäristöistä (esim. Moodle, Classroom, Eliademy, Teams).

Kysymykset liittyvät sähköisten oppimisympäristöjen selkeyteen ja saavutettavuuteen.

Kysely on avoinna 15.11.2018 asti osoitteessa: https://lomake.tamk.fi/v3/lomakkeet/27072/lomake.html

Linkkiä ja tätä viestiä saa jakaa vapaasti!

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Osallisuuden kokemukset

Esittelin tämän päivän Digiosalliseksi vai osattomaksi -seminaarissa projektipäällikkö Minna Seppälän kanssa hankkeen osatoteuttajien opiskelijoille tehdyn kyselyn tuloksia. Niistä voit lukea lisää alle upotetuista dioistamme. Esityksen lomassa kysyimme seminaarin osallistujilta, miten he kokevat osallisuutensa kasvaneen digitalisaation myötä. Tulokset näet alta ja voit edelleen vastata kyselyyn.

 


Tässä hankeblogissa on pääosin kirjoituksia TAMKin järjestämistä työpajoista, mutta erityisesti suosittelen lukemaan kollegani Heli Antilan viimeisimpiä kirjoituksia, jotka hän on tehnyt haastateltuaan osahankkeiden aktiiveja heidän kokemuksista, haasteista ja onnistumisista. Näihin kirjoituksiin viitataan myös alle upotetussa diasarjassa, minkä esittely jäi seminaarissa vähän vajaaksi.



Osallisuuden kokemukset from Matleena Laakso

Dioissa mainitaan Tredun kehittämä ammatinvalintapeli. Sen demoversio julkaistiin tänään tällä Tredun sivulla. Tein testin äsken itse eikä tulos ihan pieleen mennyt. Sain tulokseksi: "Sinua kiinnostaa Kauppa, hallinto, ja oikeustieteet! Kauppa, hallinto, ja oikeustieteen ammatteja on esim. sihteeri, palkanlaskija, talousassistentti, yrittäjä, myyjä, markkinointi." Harkitsin aikanaan kauppakorkeaa, mutta luovuin siitä, kun ajatus viidennestä kielestä ei innostanut. Sihteeri on ollut roolini lukuisiss yhdistyksissä. Julkishallintoa luin yliopistolla appron verran. Vain oikeustieteet olivat minulle tässä yllätys :)

PS. Myös seminaarin muista työpajoista ja esityksestä on julkaisu (ja lisää tulossa) kirjoituksia. Löydät ne kootusti seminaarin blogisivulta.

Virtuaaliretkellä

Tässä työpajan osallistujat tutkivat Leonardo
da Vincin teoksia Google  Expeditions
-sovelluksen lisätyn todellisuuden avulla.
Tänään oli hankkeemme päätösseminaari otsikolla Digiosalliseksi vai digiosattomaksi. Seminaarissa oli puolilta päivin viisi rinnakkaista työpajaa sekä toiminnallinen installaatio. Myös seminaarin muista työpajoista ja esityksestä on myös tulossa kirjoituksia. Löydät ne kootusti seminaarin blogisivulta.

Tässä kirjoituksessa kerron työpajoista, joissa tutustuttiin Google Expeditions -sovelluksen mahdollisuuksiin. Tarkemman esittelyn itse sovelluksesta ja ohjeita opettajalle voit lukea alkuviikon kirjoituksestani Virtuaaliretkiä Google Expeditions -sovelluksella.

Moni osallistujista kysyi, mistä olin saanut tarinan retkien taustalle. Expeditions-sovelluksessa on perustiedot kustakin retkikohteesta, useimmiten englanniksi, mutta ainakin minun on täytynyt tietoja täydentää muistakin lähteistä. Toisessa työpajassa tutusimme uuden maailman seitsemään ihmeeseen. Niistä olin täydentänyt tietojani lähinnä kyseisistä nähtävyyksistä kertovien Wikipedia-artikkeleiden avulla.

Toinen retkikohde oli kansainvälinen avaruusasema, mistä en etukäteen tiennyt yhtään sen enempää, kuin suomalaiset keskimäärin. Aihe edellytti siis melko runsaasti tiedonhakua ja itse asiassa mitä enemmän opin, sitä enemmän aiheesta myös kiinnostuin. Sovellus kyllä kertoi kunkin avaruusaseman moduulin nimen ja taustatietoja sekä joitain yksityiskohtia. Sen lisäksi luin ja katsoin videoita aiheesta mm. NASAn, ESAn ja Ursan sivuilta. Myös Wikipediassa oli hyviä koonteja, mutta ne olivat usein monen vuoden takaa.

Kahlasin läpi Tekniikan maailman artikkeleita avaruusasemasta ja myös Google oli ahkerassa käytössä. Moni kysymys jäi minulle vielä kysymysmerkiksi, esimerkiksi se, miten aseman neljä gyroskooppia toimivat. Toisaalta minun opastukseni saakin olla erilainen kuin fysiikan opettajan. Hyviä yksityiskohtia tarinalle löysin etenkin avaruusasemalla kuvatuista YouTube-videoista, missä astronautit kertovat elämästään asemalla: mitä syömme, miten huolehdimme hygieniasta, miten käytämme vähäisen vapaa-aikamme jne. Maailman ihmeistä kertova retki tarjoaa paljon silmänruokaa, mutta avaruusaseman moduulit näyttävät maallikoista kovin saman näköisiltä, joten niissä taustatarina on vielä tärkeämpi.

NASAn sivulta voi seurata livestriimiä avaruusasemalta: International Space Station on UStream.  Asemalla on neljä kameraa, jotka lähettävät kuvaa vuorotellen. Kameroilla testataan mm. miten ne kestävät avaruuden olosuhteita. Silloin kun kameran lähettämä kuva on musta, eletään yöaikaa. Kauaa ei silti tarvitse odottaa, sillä avaruusasema kiertää maapallon 90 minuutissa, joten 45 minuutin välein näkyy joko auringonnousu tai -lasku.

PS. Minulla on vielä jokunen tunti käyttämätöntä resurssia tälle hankkeelle, joten jos haluat työpajan tästä tai muusta digiteemasta loppuvuonna ammatilliseen oppilaitokseen Pirkanmaalla tai muulle hankkeen kohderyhmälle, ota yhteyttä.

PS2. Kaikki Digiosalliseksi vai osattomaksi -seminaariin liittyvät bloggaukset kootaan seminaarin sivulle.



Minun oli tarkoitus ottaa työpajasta hieno 360-kuva, missä olemme kaikki ringissä ja lasit päässä tutkimassa Expeditions-retkikohteita. Kaikessa hälinässä se jäi tekemättä ja enkä muitakaan kuvia juuri ehtinyt ottaa. Niinpä jaan tähän kuvan, missä vasta odotan osallistujia paikalle. Ensimmäisenä on kuva, minkä toin tänne blogiin Lisää kuva -toiminnolla. Sen alle upotin saman kuvan Momento360-palvelun kautta.

360-kuva tuotuna Bloggeriin kuvana.

maanantai 29. lokakuuta 2018

Valmaopettaja Tauno Mathlin Tredusta: Hankkeen myötä innostuin itsekin digiasioista


- On oikeastaan sattumaa, että päädyin mukaan Digiosalliseksi-hankkeeseen. Olin itsekin aluksi hieman ennakkoluuloinen digitaalisuuden lisääntymistä kohtaan, vaikka tiedostinkin sen tärkeän merkityksen. Omakin asenne ja käyttötaidot ovat muuttuneet selvästi hankkeen aikana, kuvailee valma-ryhmän opettaja Tauno Mathlin Tredusta.

Mathlin oli ennen Digiosalliseksi-hanketta toiminut Moodle- ja Wilma-vastaavana ja digiasioista vastaavana omassa tiimissään, joten häntä pyydettiin Sonja Patakankaan työpariksi heti hankkeen alussa vuonna 2016. Tredun Digiosalliseksi-tiimissä ovat olleet mukana myös Tiina Huovila, Juha Suvanto, Minna Haaga, Sari Maaninka, Anne Erkinheimo-Kyllönen ja Harri Havanka.

- Alussa olimme Sonjan kanssa hankkeessa kaksin ja toiminnan ja hallinnollisten asioiden yhdistäminen tuntui haasteelliselta. Myös oma päätyö oli aika kokonaisvaltaista. Onneksi Tiina Huovila saatiin mukaan melko pian, hän muistelee.


Ammatinvalintapelin kehittäminen


Ammatinvalintapelin suunnittelu oli jo hankkeen alussa yksi keskeisistä tavoitteista. Työ aloitettiin miettimällä ammatinvalintakorttien digitalisointia peliksi.
Ammatinvalintapeliprojekti on ollut pitkä tie. Aluksi alettiin suunnitella tasohyppelypeliä, jota yksi opiskelija koodasi. Opiskelija valmistui ja IT-vastaava vaihtoi työpaikkaa, joten ideat muuttuivat matkan varrella moneen kertaan. Peli julkistetaan Digiosalliseksi-hankkeen päätösseminaarissa. Iso projekti ollaan saamassa onnellisesti maaliin.

- Pelin jatkokäytöstä ei ole tietoa. Voi olla, että kehitystyö jatkuu. Peli julkaistaan Tredun sivustolla ja sieltä löytyy eri ammattialojen 360-kuvia ja sisältötietoa. Pelaaja vastaa 20 kysymykseen ja ohjautuu oman kiinnostuksensa pohjalta valituille ammattialoilla. Näin hankkeen viimemetreillä voi todeta, että Digiosalliseksi-hankkeesta seurasi hyvää. On vaatinut voimakasta riuhtomista irti päätyöstä, että myös hankkeelle jää aikaa. Aika yleistä opetusalalla, että työnjako hankkeen ja opetuksen välillä on hankalaa, hän kuvailee.

Mathlinin kokemuksen mukaan moni opettaja ei halua lähteä hanketyöhön. Uusien henkilöiden houkutteleminen mukaan on aina haasteellista. Myös asenne digitaalisuutta kohtaan on hänen mukaansa hieman ennakkoluuloista. Moni arvostaa opiskelijan kohtaamista ja pelkää digitaalisuuden vähentävän sitä.

- Itsekin ajattelen, että opiskelijan kohtaaminen on tärkeintä, mutta digitaalisuutta ei voi sivuuttaa. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia, Mathlin kuvailee.

Hänen oma taustansa on draamakasvatuksen ja puheopin opinnoissa, joten opiskelijan kohtaaminen livetilanteissa on ollut tutuinta. Hän myöntää tehneensä asennemuokkausta myös omalle itselleen. Hän kuvailee itsensä kehittämistä hyvänä tienä kalkkeutumisen estossa. On tärkeää pysyä kartalla siitä mitä tapahtuu. Kun resurssit pienenevät ja maailma muuttuu, uteliaisuus ja järki sanovat, että teknologiset kehitykset vyöryvät ja niihin on mentävä mukaan. On hyvä olla kartalla siitä mitä tapahtuu.

- Ennakkoluulot eivät ole täysin hälventyneet. Perinteinenkin läsnäolo on tärkeää ja siksi etäopetusmallin miettiminen on tärkeää. Se ei voi olla koko juttu, mutta tietyissä tilanteissa digisovellukset auttavat, hän kuvailee. 

Tauno Mathlin esittelee Tredun digitiimille ammatinvalintapeliä. Kuva: Anne Erkinheimo-Kyllönen.


Muutoksia hankkeen aikana


Mitä muutoksia Digiosalliseksi-hankkeen aikana sitten on tapahtunut Tredussa? Mathlinin mukaan esimerkiksi Moodlen käyttö on lisääntynyt ja vakiintunut osaksi opetusta. Hankkeen kautta sen käyttö aloitettiin valma-ryhmässä ja siihen luotiin vahvat sisällöt. Siirtyminen verkkoympäristöön passivoi muutosvaiheessa opiskelijoita, mutta myöhemmin kokemukset ovat olleet hyviä. Valmalaiset työskentelevät Moodlessa paljon kouluaikana. Etätunneilla tehtävien palautusprosentti on huomattavasti pienempi.

- Voi pohtia onko ohjaus selkeää tai onko sanktioita liian vähän? Tunnilla tehdessä on kuitenkin helppo kysyä apua ja tehtävät etenevät paremmin. Kun saa heti apua, niin lannistumista ei tule. Lauseen alkujakin tarvitsee välillä yhdessä työstää, sillä joillekin kirjoittaminen on hyvin vaikeaa, Mathlin.

Etäopiskelun terävöittämiseksi ei ole vielä toistaiseksi löytynyt keinoja. Uusia ideoita kokeillaan jatkuvasti. Teams-alustalle on luotu yhteys opiskelijoiden kanssa, johon he voivat kommentoida opetusta. Ensin kokeilu tapahtuu luokkatilassa ja myöhemmin etänä.

Kävimme tutustumassa kahden muun oppilaitoksen etäopetusmalleihin ja kuulimme kokemuksia siitä, miten se Valma-koulutuksessa toimii. Nyt pohditaan kuinka laajassa mittakaavassa ja kuinka aktiivisessa käytössä etätyöskentelyä tullaan käytännössä hyödyntämään, hän miettii.

Hankkeen myötä yleiseen opetuskäyttöön päätyivät Tredussa myös kyselytyökalut kuten Kahoot Tietovisat ovat osoittautuneet suosituiksi. Padleteilla on tehty mind mappeja. Mathlin on huomannut, että kun opettaja käyttää tekniikkaa, se tekee vaikutuksen opiskelijoihin. Opiskelija tulee mielellään moderniin luokkaan, joten motivoinninkin näkökulmasta on hyvä pysyä kehityksessä mukana.

Hankkeen aikana on käyty keskustelua kollegoiden kesken ja järjestetty pienimuotoisia koulutuksia esimerkiksi Padletin ja Moodlen käytössä. Työyhteisön aktivointi on onnistunut, mutta parantamisen varaa löytyy edelleen. Kollegoiden auttamista on myös kysymyksiin vastailu. Lisäksi tiimin palavereissa on kerrottu hankkeesta sekä houkuteltu opettajia hankkeen maksuttomaan koulutukseen.

Myös opiskelijoita on osallistettu digihommiin. Omissa ryhmissä tavoitteet ovat suhteellisen hyvin toteutuneet. On ollut QR-kooditehtaita ja kaksi ryhmää ovat suunnitelleet ammatinvalintapeliä.

- Moodlen ja opittujen sovellusten käyttö jää elämään, sovelluskammo on kadonnut ja kaikkea hyödyllistä uskalletaan nyt ottaa käyttöön. Kaikkea teknistä apua otan mielelläni vastaan. Toivottavasti ammatinvalintapeli jää sivuille. Erittäin kivoja olleet yhteistapaamiset muiden oppilaitosten kanssa. On aina hyödyllistä kuulla mitä muualla tapahtuu, Mathlin kiteyttää.

Haasteitakin on. Tredun kaltaisessa laajassa organisaatiossa osaaminen voi hukkua eikä leviä toimipisteestä toiseen. Yhteiset koulutukset ovat tärkeäitä. Lisäprojektikin tekisi hyvää, sillä ihmisillä on halu oppia ja itsensä kehittämisen tärkeä merkitys ymmärretään.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Siltavalmennuksen digivalmentaja Metti Löfberg: “Olen teknologia-insinöörin ja humanistin välillä oleva ihmissanakirja”

Kuvassa tutustutaan sosiaalisen median käyttötapoihin meemien kautta. Kuva matkii Ellen DeGeneresin Oscar-juhlissa 2014 ottamaa valokuvaa, josta tuli viraali-ilmiö. Kuva: Siltavalmennus.


Digivalmennus on monimuotoista työtä. Siltavalmennuksen digivalmentaja Metti Löfberg kertoo, että työpajaharjoittelu saattoi lähteä työpajassa liikkeelle tietokoneen avaamisesta ja kielteisen asenteen muokkaamisesta.

- Aiemmat digikokemukset olivat niin negatiivisia, että itsetunto oli täysin nollassa. Osa asiakkaistamme koki, että muut osaavat kaiken ja hän ei mitään. Hiljalleen tämä oli johtanut asenteelliseen kieltäytymiseen digitaalisuudesta. Ja samaan aikaan jollain muulla samassa ryhmässä saattoi olla jo varsin monenlaisia digikokemuksia, Löfberg kertoo.

Kuva: Siltavalmennus
Suosituksi workshopiksi nousikin “Eroon digikauhusta!”, jota Löfberg sai vetää useita kertoja. Monille digitaidoissaan jälkeen jääneille jo ajatus digikoulutuksesta saattoi olla kauhistuttava. Kursseilla oletetaan usein osallistujien jo osaavan, joten pelkästään kynnys lähteä kurssille suuri.

Usein varsinainen ongelma onkin liittynyt asenteisiin, ei suoranaisesti osaamiseen. Työpajoissa on puhuttu myös digitaalisuuteen liittyvistä traumoista sekä suurista haasteista. Samalla on helpotettu ja pilkottu perusasioita ja käyty ne yksitellen läpi.




Oppijat tulevat erilaisista taustoista


Siltavalmennuksen asiakunta koostuu hyvin erilaisista taustoista tulevista ihmisistä. Metti Löfberg kertoo Digiosalliseksi-hankkeen aikana valmentaneensa kuntouttavan työtoiminnan, sosiaalisen kuntoutuksen ja osallisuutta vahvistavan kuntouttavan työtoiminnan, päihdekuntoutuksen ja rikostaustaisten kuntoutuksen asiakkaita sekä kouluttaneensa myös Siltavalmennuksen koko henkilöstöä.

Samassa ryhmässä saattoi olla yhdeksättä luokkaa suorittava 15-vuotias nuori ja vanhimmat työkuntoutujat olivat jo yli kuudenkymmenen. Toisinaan Löfberg piti kaikille yhteisiä workshopeja, joskus edettiin pienimmissä ryhmissä ja yksilövalmennuskin oli tarvittaessa mahdollista.

Ikä näkyi digitottumuksissa niin, että nuoret olivat hyviä kännykällä, mutta tietokoneella työskennellessä heillä saattoi olla suuriakin ongelmia. Diginatiivius liittyykin Löfbergin kokemuksen mukaan someen ja appi-ajatteluun. Asiakirjan luonti on vaikeaa ja tietoturvaa ei välttämättä tunneta. Hupisovellukset osataan, mutta moni tärkeä asia on jo hyvin vierasta. Esimerkiksi Office365 on tutustumisen arvoinen ympäristö kaikille.

- Koen, että työni on ollut vaikeaa ja haastavaa, mutta kivaa se on ollut. Usein näkee, että digiä yritetään pakottaa itseisarvona, joten kielteisesti asiaan suhtautuvat vastustavat sitä viimeiseen saakka. Omasta mielestäni digitaalisuus ei ole itseisarvo, mutta siitä kannattaa ottaa irti se mistä on helpotusta. Kaikkea ei tarvitse tehdä digitaalisesti, otetaan vain hyödyt irti, Löfberg kuvailee.

Isoissa ryhmissä toimiminen voi olla itsetuntoa kohottavaa. Ihmiset näkevät, että kaikki muutkaan eivät tajua. Ja opettajakin saa tehdä virheitä, joita voidaan selvitellä yhdessä.

Kaikkia laitteita on käytetty aiheriippuvaisesti. Sähköinen CV ja asiakirjat on tehty koneella, Kahootia ja muita app-sovelluksia on hyödynnetty puhelimella. Myös omia laitteita on koulutuksissa käytetty ja testattu miten erilaista puhelimella ja koneella toimiminen saattaa joissain tilanteissa olla.


Digiosalliseksi-hanke Siltavalmennuksessa


Siltavalmennuksessa Digiosalliseksi-hankkeessa aloitti Mikko Huotari. Heinäkuussa 2017 digivalmentajana jatkoi Metti Löfberg Huotarin siirryttyä muihin tehtäviin.

- Mikko jätti paljon dataa aiemmin tehdyistä asioista. Havaintoni oli se, että aika paljon oli tehty teknologia edellä. Oma osaamistasoni on kaukana teknologisesta ajattelusta, joten otin itse toimintani fokukseksi kaikkien nostamisen samalle tasolle digiosaamisessa, jottei kuilu enää entisestään kasva. Halusin työskennellä ihminen edellä, Löfberg kuvaa.

Asiakkaat ovat lähteneet hyvin digimaailmaan mukaan. On edetty tavallaan heikomman ehdoilla, mutta vahvimmilla osaajilla on ollut mahdollisuus kokeilla portfoliopohjia ja sähkökalenteria yms., joten etevämmätkin ovat päässeet kehittämään omaa osaamistaan. Kaikkea ei ole ehditty, esimerkiksi Löfbergin suunnittelemaan chat-robotiikkaan ei ole vielä päästy.

- Ohjaaminen on erilaista osaaville ja niille, jotka eivät osaa. Teemme yhdessä harjoitteluja perusasioiden kanssa. Toistoja tehdään paljon ja unohtuneita asioita muistutetaan mieleen niiden avulla. Uusiin asioihin tutustutaan niin, että kukin saa siitä parhaan hyödyn, Löfberg kertoo.

Kun osa tekee yhdeksättä luokkaa koko vuoden ja kuntouttava työtoiminta kestää pari kuukautta, myös digivalmennukset ovat kestoltaan hyvin erilaisia. Joskus on ollut yhden päivän tietoturvasessio, tarvittaessa koulutus on jatkunut jopa kahdeksan viikkoa.

- Yhdistin perustaitojen vahvistamiseen vapaan kirjoittamisen kurssin eli kirjoitus- ja digitaidot. Opiskelijat innostuivat siitä. Työskentely oli mukavampaa, kun sai pohtia molempia osa-alueita. Oppiminen tapahtui työskentelyn sivussa, Löfberg kertoo.

Ihmisläheinen koulutus otettiin hyvin vastaan ja palaute oli positiivista: “ihanaa että jaksoit kuunnella minua idioottia. Ihana huomata, ettei itsessä ole vikaa.”

- Digikentällä asiat muuttuvat nopeasti, joten on ihan ok, ettei osaa. Osallisuus-ajatus on tärkeää. Työni on onnistunut, kun ihmiset tuntevat osallisuuden tunnetta. Ihminen on osallistunut, vaikkei tajunnut mitään. Samoja asioita käytiin sitten läpi yksilövalmennuksena, jolloin oli mahdollisuus keskittyä juuri sen ihmisen merkityksellisiin asioihin, Löfberg kuvailee.


Koulutusta myös henkilökunnalle


Digiosalliseksi-hankkeen puitteissa Siltavalmennuksen henkilökunnalle järjestettiin kalenteri- ja sähköpostityöpajat. Kaikilla olivat perustaidot hallussa, jokainen oli lähetellyt asiakirjoja, osasi lukea intraa ja oli saanut kalenterikutsuja. Monelle sähköinen kalenteri oli kuitenkin vieras, mutta Siltavalmennuksessa on nyt siirrytty siihen kokonaan siihen.


Sillan työntekijät tutustuvat O365-ympäristöön. Kuva: Siltavalmennus.

- Projekti ei ollut helppo. Olen saanut olla paljon tukena, sillä tietoturva-asiat ovat pohdituttaneet. On mietitty, kuka näkee oman kalenterin. Tämän syksyn tavoitteena on saada ohjaajien ja valmentajien taidot sille tasolle, että he voivat jatkossa myös ohjata asiakkaita esimerkiksi nettipankin käytössä ja kirjastolainojen uusimisessa, Löfberg kertoo.

Kalenterityöpajassa kaikki osallistujat suunnittelivat kuvitteelliset juhlat ja pohtivat digitaalisuuden hyödyntämistä. Osallistujat piilottelivat kalentereihin yllätystietoja, etsivät ja kommentoivat salaisia tapahtumia. Asiat opittiin pelinomaisesti leikkien.

- Toivon, että ehtisin vielä syksyn aikana tehdä materiaaleja, jotta oppiminen jatkuu hankkeen jälkeenkin. On koonnut digimapin, joka tulee intraan kaikkien hyödynnettäväksi. Materiaalissa kerrotaan Suomi.fi-tyyppisesti mitä kaikkea on olemassa ja mitä kaikkea voi neuvoa. Sähköistä materiaalia on helppo myös päivittää, Löfberg kertoo.

Suurin hankkeen aikana syntynyt hyöty on asenneilmapiirin muutos ja digiosallisuuden vakavasti ottaminen. Siitä on tullut osa kokoaikaista valmentamista. Muutosta on tapahtunut myös viestimistavoissa. WhatsApp-ryhmät ovat lisääntyneet. Viestimisen ja jakamisen tapa on digitalisoitunut. Skypen välityksellä harrastetaan jopa toimistojoogaa.

- Olen itsekin oppinut paljon. Olen huomannut miten monenlaisia tarpeita ja osaamista ihmisillä voi olla ja miten eri tavoin samat asiat voi nähdä. Olen pohtinut myös omaa identiteettiäni: ajattelen olevani teknologia-insinöörin ja humanistin välillä oleva ihmissanakirja. Monet ovat tippuneet kelkasta, koska kaikki on selitetty liian vaikealla kielellä ja on tullut väärinymmärryksiä. Luullaan, että he eivät osaa käyttää ohjelmaa, mutta totuus onkin, että he eivät osaa puhua insinööriä.

- Ohjeistukset on purettava selkokielellä ja esimerkiksi robotiikassa olisi keskittyvä teknisten asioiden lisäksi pohtimaan miten roboteista saadaan mahdollisimman suuri hyöty itse käytännön työhön, Löfberg miettii.