Kiipulassa verkkotyöskentelystä tuli osa arkea Digiosalliseksi-hankkeen aikana

Joskus kuulee väitteitä, ettei erityisopiskelija voi opiskella verkkoympäristössä. Tästä olen nyt omien kokemusteni kautta aivan eri mieltä. Kiipulan tavoitteena oli luoda verkko-oppimisympäristö Digiosalliseksi-hankkeen aikana. Nyt monisteista on siirrytty lähes paperittomaan opiskeluun ja digitaalisuudesta on tullut meille osa arkea, kuvailee opettaja Tommi Natri.

Hankkeen alkaessa sosiaali- ja terveysalan perustutkinto-opiskelijoille hankittiin iPadit. Silloin tiedettiin ammatillisen reformin tulosta, työvaltaisen oppimisen ja yksilöllistämisen lisääntymisestä. Tarve siirtyä digitaalisiin työkaluihin tiedostettiin ja aiemmin käytössä olleelle Google Drivelle haluttiin löytää toimivampi vaihtoehto.

Drive oli opiskelijoillemme vaikea käyttää ja hallita. Tiedostot piti kopioida ja nimetä uudelleen, joten sekaannuksia tuli. Otimme kokeiluun Google Classroomin. Se osoittautui hyväksi valinnaksi ja oli opiskelijoille tarpeeksi helppo, yksinkertainen ja selkeä, Natri kertoo.

Valmakoulutuksessa on ollut mahdollisuus kokeilla erilaisia
 tietoteknisiä uutuuksia. Kuvassa Heidi Viitikko tutustuu pahvisen
360-kuvien katselulaitteen avulla virtuaaliseen maailmaan.
Kuva: Tommi Natri

Kiipulan Valma-ryhmää opettava Heidi Viitikko kertoo myös käyttäneensä Classroomia valmalaisten kanssa erityisesti matematiikan ja fysiikan opiskelussa. Alkuun uuden ympäristön kanssa tarvittiin paljon ohjausta, mutta opiskelu lähti nopeasti sujumaan.

• 
  Classroom kopioi jokaiselle opiskelijalle tehtävät ja nimeää ne valmiiksi opiskelijan nimellä. Esimerkiksi Moodlessa opiskelijan täytyy luoda vastaustiedostonsa itse. Classroomin vahvuutena ja toisaalta myös heikkoutena on yksinkertaisuus. Esimerkiksi Forms-kyselyiden ominaisuudet ovat rajallisia ja Moodlea heikompia. Peruskäyttöön työkalut ovat selkeitä, Natri kertoo.

Automatiikka kiinnostaa

Classroomin rinnalla perustutkinto-opiskelijat käyttävät muun muassa Turun yliopiston luomaa Villeä. Se mahdollistaa valmiiden tehtäväpakettien käytön ja pelillisesti rakennetut tehtävät ovat olleet opiskelijoille mieleen. Peruskoulukäyttöön suunniteltu Ville toimii Kiipulassa hyvin, sillä moni opiskelijoista on käynyt mukautetun peruskoulun. Tehtävien vaikeusaste on juuri sopiva esimerkiksi matematiikassa ja äidinkielessä. Oppikirjojen tehtävät ovat usein liian haastavia. Villessä sopivaa materiaalia on helppo räätälöidä.

Sote-alan opiskelijoilla tavoite oppia kirjoittamaan asiakieltä. Puhe- ja yleiskielen erottaminen voi olla vaikeaa. Pelilliset harjoitukset Willessä ovat kivoja ja toimivat hyvinä harjoituksina. Automatisointi tarkistaa tehtävät ja opiskelija ja opettaja saavat tietää virheiden määrän. Tarkistamisessa kannattaa hyödyntää analytiikkaa, sillä opettajan tekemä tarkistaminen on aina virhealtista, Natri pohtii.

Moodleen hän suunnittelee lääkematematiikan harjoituksia, joiden tarkistuksessa myös hyödynnettäisiin ohjelmien tarjoamaa automaattista tarkistusta.

Mielikuva siitä, että erityisopiskelija ei voi opiskella verkossa on osoittautunut vääräksi. Opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä, asiat ovat pysyneet järjestyksessä ja löytyneet helposti. Kassi täynnä sekaisin olevia monisteita on jäänyt historiaan. Matematiikassa teemme kuitenkin edelleen välillä harjoituksia kynän ja paperin avulla, Natri kuvailee.

Yhteistyö tiivistynyt opiskelijoiden ja opettajien kanssa

Kiipulalla on toimintoja useissa eri toimipisteissä. Yhteisenä ohjenuorana on suositus verkon hyödyntämisestä. Tommi Natri on esitellyt ja neuvonut Classroomia sekä pitänyt työpajoja Kiipulan tilaisuuksissa. Natri ja Viitikko tietävät Tampereella kaikkien kollegojen hyödyntävän jo Classroomia opetuksessaan. Myös muissa toimipisteissä sitä on kokeiltu, mutta keskitettyä Classroomin käyttö ei koko Kiipulassa ole. Moodlella on edelleen vahva asema monissa oppilaitoksissa, mutta Natrin ja Viitikon kokemuksen mukaan se voi olla erityisopiskelijalle hankala. Kiipulassa Moodlea käytetäänkin melko vähän.

Valma-ryhmässä ohjelmistojen käyttö riippuu aina ryhmästä. Alussa Classroomia opeteltiin paljon ja osa käyttää sitä edelleen. Jossain vaiheessa osa opiskelijoista hyödynsi ohjelmaa poissaolojen aikana tehtävien tekoon. Poissaolojen vähennyttyä käyttökin jäi vähemmällä, Viitikko kertoo.

Toisaalta Digiosalliseksi-hankkeen mukana tullut kokeilukulttuuri muutti Valma-ryhmän opiskelua paljon. Yhteen sovellukseen ei erikoistuttu, vaan lähdettiinkin kokeilemaan useita erilaisia vaihtoehtoja.

Kun tulin mukaan hankkeeseen, löysin paljon uutta ihanaa ja mahtavaa kokeiltavaa. Harjoittelimme opiskelijoiden kanssa erilaisten välineiden käyttöä, niin omien laitteiden kuin iPadienkin. Kokeilimme erilaisia sovelluksia, teimme sarjakuvia, bloggauksia, videoita, valokuvausta, opeteltiin Googlen työkaluja, luettelee Viitikko.

Kokeiluista kokemuksiksi

Kokeiluista syntyi hyviä kokemuksia. Opiskelijat olivat innoissaan saadessaan käyttää omia kännyköitään oikeasti työn tekemiseen. Osa opiskelijoista osti appeja omiin kännyköihinsä, esimerkiksi sarjakuvaohjelmia. Myös sähköpostin käyttö lisääntyi osalla opiskelijoista. Valokuvaaminen ja kuvien siirto blogiin olivat innostavia harjoituksia ja vastavuoroisesti opiskelijat opettivat Heidi Viitikolle Instagramin ja Snapchatin käytön.

Koulun laitteiden hyödyntämisessä on se ongelma, että kaikilla ei ole padia ja samanlaisia kannettavia kuin koulussa. Opiskelijoiden mukaan kirjoittaminen on omalla laitteella helpompaa ja kaiken saa itselle talteen. Niitä on käytettävä, mitkä helpottavat kirjoittamista. Oma laite kulkee aina mukana ja sen perusjutut ovat hallussa, hän kertoo.

Kollegoiden ohjaus on on ollut yksi tärkeä osa Tommin Natrin toimenkuvaa
Digiosalliseksi-hankeessa. Kuvassa Mia Piiparinen perehtyy Google
Classroomin uusiin ominaisuuksiin.
Kuva: Anne Seppälä

Perustutkinto-opiskelijoita opettava Tommi Natri ei pysty tekemään omien opiskelijoidensa kanssa yhtä paljon kokeiluja, koska selkeät tutkintotavoitteet rajoittavat. Tästä syystä hän on keskittynyt etsimään opetuksessa mahdollisimman hyvin toimivia laitteistoja. Selainpohjaiset sovellukset toimivat yleensä kaikilla laiteilla. Eri sovellukset eivät toimi automaattisesti kaikkien opiskelijoiden puhelimilla, eikä kukaan opettaja voi hallita kaikkien omien mobiililaitteiden toimintatapaa.

Hankkeen kautta on ollut mahdollista ostaa softia. Uudet opiskelijat eivät saa enää iPadeja ja omissa laitteissa on erilaisia sovelluksia. Osalla opiskelijoista on käytössään oma läppäri, joka toimii parhaiten, osalla on vain kännykkä. Perustutkinnossa on paljon kirjoittamista, mikä on haasteellista. Mietin, että onko omien laitteiden käyttö ihan tasa-arvoista. Periaatteessa jokainen tarvitsisi yhdistelmän: läppäri, tabletti ja kännykkä. Pelkkä kännykkä ei riitä, sitten on käytettävä lisänä koulun laitteita, Natri kuvailee.

Tommi Natri ja Heidi Viitikko ovatkin pohtineet suosituslaitelistan tekemistä, jotta kaikilla opiskelijoilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet käyttää tasavertaisia laitteita oppimisensa tukena.

Joskus olen miettinyt, pitäisikö hommata leasing-koneet opiskelijoille. Koneilla olisi pieni aloitusmaksu ja opintojen jälkeen ne voisi ostaa itselleen. Jos käytetään eri laitteita ja eri versioita, opettajan on osattava paljon osatakseen neuvoa. Ammattiopettajat eivät välttämättä tunne erilaisten laitteiden kirjoa. Paremmilla laitteilla kaikki toimii ja huonoilla ei mikään. Tarvitsisimme digivälinekirjastoa, Natri ja Viitikko kuvailevat.

Valma-opetuksessa on tehty tiivistä työparityötä. Työparilta on kysytty vinkkejä ja uusia virikkeitä ja kokemuksia on jaettu. Uusista ominaisuuksista on vinkattu muille opettajille ja samoja kursseja on pidetty yhdessä.

Opiskelijatkin olleet innokkaita. Alkuun kaikki tuntui piiperrykseltä, mutta lopulta palaute oli hyvää. Nyt koulua on käyty kaksi kuukautta ja arvioinnissa melkein kaikki opiskelijat ilmoittivat digitaitojensa vahvistuneen. He myös perustelivat ja kertoivat esimerkkejä. Koen, että ollaan oikealla tiellä. Itsekin olen päässyt reipastumaan asioissa. On voinut vapaasti kokeilla ja on päässyt omista ennakkoluuloistaankin eroon, Heidi Viitikko kuvailee.

Helpottavaa on ollut huomata, että kaikkea ei tarvitse tietää ja osata. Asioita voidaan tutkia myös yhdessä opiskelijoiden kanssa. Joskus on tutkittu yhdessä miksi joku ei toimi tai mitä milläkin sovelluksella saa tehtyä. Yhteinen ongelmanratkaisu on lähentänyt opettajan ja opiskelijan suhdetta.

Henkilöstöltä kiitokset

Myös Kiipulan henkilöstö piti Digiosalliseksi-hanketta hyvänä. Hanke mahdollisti uusien työkalujen käyttöönoton. Opettajan superkiireisessä työssä se ei olisi ollut mahdollista ilman hanketta. Hankeresursseilla on voinut keskittyä kehittämiseen ja jakaa kokemuksia muulle työyhteisölle. Hanke on mahdollistanut uuden askeleen ottamisen.

Yleistä keskustelua käydään siitä, että digitalisaatio säästää ja helpottaa. Kukaan ei ole konkretisoinut miten. Itse näen, että digitalisaatio työllistää opettajaa entistä enemmän. Minua kiinnostaisi keinoälyn hyödyntäminen myös opetuksessa, että digitaalisuudesta saataisiin oikeasti helpotusta. Opettajan perustyö ei saa olla tehtävien korjausautomaatti, jos analytiikka voi hoitaa saman asian. Tärkeintä on opiskelijan ohjaus, Natri kuvailee.

Hän opettaa YTO-aineita. Useiden eri aineiden opettaminen ilman tietotekniikkaa olisi haasteellista. Natri kaipaa yksilöllisen polun järjestelmää, jossa pystyisi seuraamaan opiskelijoidensa etenemistä.

Wilma on kömpelö, hidas ja kankea. Ei sillä pysty seuraamaan päivittäistä etenemistä. Tällä hetkellä käytän seurannassa Excel-taulukkoa, mutta parempiakin vaihtoehtoja on varmasti olemassa. Liian usein on opetus etenee ryhmämuotoisesti kuin juna ja poissa ollessa helposti putoaa kärryiltä. Verkko mahdollistaa tehtävien säilymisen ja hyödyntämisen myöhemminkin, Natri pohtii.

Hän kertoo muistuttaneensa opiskelijoitaan läsnäolon tärkeydestä. “Kun olette paikalla, kaikki järjestyy. Jos ette ole paikalla, emme aina voi auttaa.“ Tähänkin on kokeiltu erilaisia virtuaalisia läsnäolon tapoja kuten WhatAapp-ryhmiä ja Googlen Meet -ohjelman avulle pidettyjä videokokouksia. 

Digiosalliseksi on ollut hyvä hanke myös siinä mielessä, että se on kestänyt tarpeeksi kauan. Hanketyöskentelystä on tullut arkea ja toiminnot ovat juurtuneet arkeen. Nyt ollaan uuden edessä. Paljon tekemistä on vielä edessä, mutta olen iloinen tämäntyyppisistä ohjelmista kuin Ville, Natri summaa.

Muissa osahankkeissa on ollut eri oppilaitoksia, jokaisen kehityskohteet ovat olleet hieman erilaisia. Natri kuvailee, että on ollut inspiroivaa myös kuulla muiden tekemisistä.