maanantai 9. huhtikuuta 2018

Mahdottoman tehtävän edessä

Olen pitänyt Digiosalliseksi-hankkeen puitteissa useita workshopeja, joissa on pohdittu verkko-oppimisympäristöihin liittyviä haasteita. Välillä näkökulmana on ollut lähinnä saavutettavuus verkkoympäristössä, toisinaan erityisen tuen opiskelijan haasteet toimia verkossa.

Workshopien aikana on käyty paljon keskusteluja ja jaettu kokemuksia. Monella osallistujalla on ollut hyviä näkökulmia ja vinkkejä toimivista käytännöistä. Vinkit elävästä elämästä vievät aina asiaa eteenpäin.

Vaikka hyviä pelimerkkejä onkin tullut paljon esille ja olemme voineet auttaa toinen toisiamme jakamalla niitä, koen silti asian suhteen välillä pientä epätoivoa.

Miksikö?

Olen toiminut vuosia opettajatuutorina ja käynyt myös opiskelijoiden kanssa paljon keskusteluja verkkoympäristöistä ja niiden toimimattomuudesta. Valitettavasti opiskelijoiden ja opettajien näkökulmat ovat erilaisia.

Hahmotushäiriöt ovat erittäin yleisiä. Asioita ei löydetä - eikä valitettavasti aina edes viitsitä etsiä. Opiskelijan näkökulmasta jokaisen opettajan luoman verkko-oppimisympäristön tulisi olla identtinen ja opiskelijalle mahdollisimman helpoksi tehty.

Koska opiskeltavat aihealueet ja opettajien tekninen osaaminen ovat hyvin erilaisia, on tämä toive täysin utopistinen. Se mikä toimii taloushallinnossa, ei välttämättä ole hyödyllinen malli viestinnässä.

Myös opettajat suhtautuvat verkko-opetukseen hyvin erilaisin asentein. Vaikka yhteiset pelisäännöt luotaisiinkin, kuka valvoisi niiden noudattamista?

Luulen myös vahvasti, että opiskelijat eivät oikeasti haluaisi opettajien käyttävän suunnitteluresurssejaan pelkästään IT-kursseihin ja yhdennäköisten verkkokurssien yhteistoiminnalliseen luomiseen. Sillä siihen kaikki opetusresurssit helposti menisivätkin.

Ohjelmistopäivityksiä tulee jatkuvana virtana ja jokaisen uuden asian opiskelu on haastavaa digitaalisesti osaavallekin opettajalle.

Oppisisällöt ja uuden oppiminen ovat kuitenkin verkkomaailmassa se kaikkein tärkein asia. Tekniikka on renki.

Olen myös sitä mieltä, että liian siloitelluilla ja helpoilla verkkototeutuksilla saatamme tehdä opiskelijalle karhunpalveluksen.

Työelämässä jokainen projektipäällikkö luo erilaiset projektiympäristöt - erilaisilla työkaluilla. Käytäntöjen erot ovat vielä huomattavasti suurempia kuin koulumaailmassa. Kukaan ei anna tai listaa tehtyjä tehtäviä puolestasi, vaan olet niistä vastuussa itse.

Tämän viikon lauantaina lähden etsimään vastauksia selkeän verkkoympäristön ongelmaan opettajaopintoja suorittavien henkilöiden kanssa.

Odotan heidän näkemyksiään innolla. Uskon, että taas pääsemme askeleen verran eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti